Pari juttua nukuttamisesta
Koska tyyppi on nukkunut alusta asti niitä 11-12 tunnin yöunia, on multa kyselty, että mitä ihmeen taikoja me ollaan taiottu.
Ensimmäisinä viikkona kuulin kuinka rytmit muuttuu koko ajan (eli älä vaan totu niihin luksusuniin, hah), mutta oon kuitenkin sitä mieltä edelleen, että jos jo löytyneen rytmin haluaa tosissaan pitää, sen myös pystyy pitämään.
Suurin osa meidän nukkumistavoista ja -rytmeistä tulee ihan luonnostaan. Se kuuluisa kello 20:00 nukutusaika ei oo koskaan sopinu meille. Eikä edes yhdeksältä, vaan kymmeneltä. Ei puolta tuntia aikaisemmin tai myöhemmin.
Enkä ota tästä stressiä. Saadaanhan mekin herätä sitten vasta kymmeneltä aamulla.
Toiset luottaa rutiineihin ja osalla niitä on jopa monia. Meillä niitä ei moneen kuukauteen ollut oikeastaan ollenkaan. Kylvetettiin sillon tällön, peiteltiin miten sattuu ja ennen nukuttamista riehuttiin tai oltiin rauhallisesti, miten nyt satuttiinkin olemaan. Kellonaika oli vaan se tasan kymmeneltä.
Saatiin lahjaksi tuutulaulua soittava vetolelu, mutta mehän unohdettiin sitäkin käyttää, vaikka kovin odottelin siitä tulevan meidän pikku iltarutiini.
Valoja me kuitenkin ollaan alusta asti himmennetty ja laskettu volyymejä illan tullessa. Ja tänä päivänä kylvetetään melkein joka ilta, kun iho on alkanut reagoimaan paremmin ja siihen kylpemisen makuun oli pakko opetella uudestaan.
Suurimman syyn pitkiin uniin uskon johtuvan iltatankkaamisesta. Kuuden ja kymmenen välillä menee kolmekin 150 millin satsia. Ja sänkyyn otetaan vielä yksi 180 millin annos.
Ihmeteltiin alkuun iltakitinöitä, kun se on just syönytkin. Oikeestihan se vaan tarvitsi enemmän. Ja enemmän.
Syömisrytmit on kuitenkin hiljalleen alkanu normalisoituun soseiden myötä myös iltaisin.
Onhan niitä ongelmiakin ollut.
Liikkumisen myötä pinnasängystä alko kuuluun ihmeellistä ähkimistä, mikä jatku puolenyön aikoihin asti. Laitettiin vauvan kylkien viereen rullalle käärityt huovat, mikä autto.
Siihen asti, että käsien motoriikka rupes toimiin vähän paremmin.
Tutti otettiin puoliunessa omaan käteen ja sitten tuli itku.
Siihen mies keksi ratkaisun. Jemmattiin kädet niiden huopien alle. Kapalointi ajaa varmasti saman asian, mutta tyypille olis varmasti tullu liian lämmin. Se kun ei tykkää nukkua peiton alla.
On myös ollu öitä, kun heräillään. Pystyn kuitenkin muistamaan vaan yhden yön, jolloin on herätty kahta kertaa useammin. Ja sekin tais johtua flunssasta.
Noin neljä kertaa viikossa tyyppi herää 8:00 syömään, mutta nukahtaa puolessa välissä ruokailua. Ja sitten kolmena yönä viikossa nukutaan se ihan kokonainen yö.
Niin joo, niiden nukuttamisten kestoista vielä.
On ollu pari kertaa, kun nukuttamiseen menee alle 10 min. Ja pari kertaa kun siihen on menny yli kaks tuntia.
Normaalisti nukuttaminen kestää puolesta tunnista tuntiin. Peittoa potkitaan ja pullon kanssa taistellaan vartin verran illasta, minkä jälkeen silmät lumpsuu kiinni ja aletaan rauhottumaan.
Pullon tai tutin tippumisesta vartin päästä ollaan syvässä unessa.
Makoiltiin muuten tänään aamulla hetken aikaa koko perhe samassa sängyssä ja pakko sanoa, ettei perhepeti liikkuvan kersan kanssa sopis meille. Mua puristettiin nännistä, miestä retuutettiin parrasta ja tyyppi piereskeli ja nauro samaan aikaan. Yritä siinä sitten nukkua.
Mulle on tarpeeks läheisyyttä saman huoneen jakaminen, kun kuulee toisen tuhinan.
Ja ne pierut.