”Ei se mitään.”
Jääkiekko on aika kova sana taas tähän aikaan vuodesta. Vastustaja lipuu Suomen puolelle, tunteet kuumenee ja mies päästää parit kirosanat. Tulee tappelu, mikä on miehen mielestä hyvä. Tuomari oli ihan puusilmä. Pakko ottaa tilanne omiin, tai no pelaajien käsiin. Täytyy hurrata, ettei suomipoika nyt anna nyrkeille periksi. Pelistä muuttuu väkivaltaviihdettä, jossa on hyvä taklata ilman jäähyä. Veri jäällä on plussaa, kunhan ei valu oman joukkueen suusta.
Yks juttu unohtu. Sen karjuvan miehen vieressä istuu poika, joka seurailee isänsä reaktioita.
On aika surullista, että se tärkein maalaji on niin pirun tunteita kuumottavaa katseltavaa. Mutta sen kuumotuksen takiahan sitä seurataan.
Ne samat pikkupojat, joille sanotaan et hei, ei se voitto mitän meinaa, vaan tärkeintä on pelinhenki – istuu seuraamassa isojen poikien pelejä, karjumassa tuomareille ja hurraamassa niiden parit liikaa ottaneiden lätkäfanien kanssa.
Ja tähän loppuu mun kukkahattutätinä toimiminen. Mun vastuulla ei ole tuomita minne kukakin kersansa vie, eikä isän tehtävänä toimia promillemittarina muille faneille.
Mutta, sen sijaan voitaisko vaikka opettaa, että kyllä se voittaminen vaan jotain meinaa. Ymmärrän että täytyy lohduttaa tappion tehnyttä lasta, mutta missä vaiheessa tavoitteiden asettamisesta tuli kirosana? Tyhmempikin ymmärtää, ettei Suomen lätkätappio ketään haittaa, kunhan vältyttiin pahoilta taklauksilta pidä paikkaansa. Pelin eteen on tehty töitä, hävittiin tai voitettiin. Loppu on tuurista kiinni.
Otetaan toinen skenaario
Alakoululainen tyttö hyppii hyppynarulla välitunnilla. Saman luokan jannu tulee ja heittää jorpikkoon hyppynarun. Repii vielä likan tukastakin kaupan päälle.
No paha mielihän siitä tulee.
Mut ei se mitään, kato ku rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Mitä ihmettä? Sanoo mun sisäinen feministiääni. Eikö tää opeta ihan kaikkea sitä, mitä vastaan pitäis toimia?
Mä olen onnellinen, ettei mun porukat syöttäny mulle mitään väkivalta on ihan ookoo -soopaa. Saattaisin olla aivan eri elämäntilanteessa muuten nyt. Pahimmassa tapauksessa ottaisin turpaani päivittäin, mutta kuittaisin sen sillä, että se välittää.
Järki käteen nyt. Kiusaaminen ei ole okei, eikä ole kyllä perheväkivaltakaan.
”Kiusaa takasin” sano iskä.