Haastattelu

Tänään postilaatikossa odotteli (rehellisesti odotellu jo muutaman päivän) maanantain Hesari, jonka freelancerin kanssa tehtiin haastattelu tämän tekstin myötä. Asiat hoidettiin kätevästi sähköpostilla meidän maatessa synnärillä. JEI, ihan huippua! Paitsi että mun nimi on taas kirjotettu kahdella iillä ja uskon sen jo olevan jonkun sortin kirous, mikä on seurannu mua ala-asteelta lähtien.

Huomaa muuten lehden alla vilaus Cosmopolitanista, minkä jutut nykypäivänä (parisuhteessa eläessäni) aiheuttaa lähinnä kunnon räkätyskohtaukset, mutta tilaan silti, etten vaan uppoa vauvalandiaan täysin. Jätän lehdet aina näkyville lojumaan ja huomaan niiden kompensoivan ”puklua tuolla ja tuossakin” -sisustuselementtejä. Vóla! Olkaa hyvät äidit tästä vinkistä.

Vauva muuten hymyilee yhtäkkiä koko ajan. Ja musta tuntuu, että nyt oon onnistunu edes jossain tässä kasvatustyössä, olenhan sentäs viikon verran pitäny hymy- ja naurutreenejä. Toivottavasti ei ihan heti tuu se murrosikä, kun sitten ei enää hymyilytäkkään, äiti on ihan kakka ja paiskotaan vaan niitä ovia – sen verran soma hymy tolla on. 

Muistakaa tekin hymyillä. Tai hommatkaa vauva, niin johan alkaa hymyilyttää.

Sori, kuvaa ei vieläkään hymystä.. Yritän muistaa ottaa pian!