Äitileimaus

Kuten eilen kirjotin, iski mulle identiteettikriisi. Oonko mä teiniäiti? Koskeeko noi keskustelupalstojen teiniäitien solvausviestit mua? Missä teiniäitiyden raja menee?

Usein näissä pohdinnoissa kuitataan teiniys sillä, että ”no onhan englanninkielessä se teen -pääte yhdeksänkin jälkeen”, mutta onko 20-vuotias sitten niin eri maailmasta, kuin 19-vuotias? Että voisin ens kesänä sanoa heihei teiniydelle ja sitten olisin tosi aikuinen ja tosi mutsi? 
Löytyy myös keskusteluja suomalaisten yleisestä, henkisestä kypsyydestä, kuinka aikuistutaan hurjasti aiemmin. No, kun uhraa vähän syljeskelevien mopopoikien katseluun, voi heittää hyvästit sillekin väitteelle. Ja itse jo 6. luokalla korkokenkiä käyttäneenä sanon, etten mä sillon ikäistäni kypsempi ollu – olisin vaan halunnu olla.  Harmi. 

Voiko sitä sitten mitata vaikka elämäntilanteesta? Mä asuin omillani, kävin töissä, ajelin omalla autolla, tein ruokaa ja pyykkäsin itse jo ennen raskautumista. Näiden takia mun ystävä ei pidä mua teiniäitinä, joka ite 16 kesäsenä synnytti pojan mutsinsa huusholliin. Mutta eihän se nyt niinkään mene. On niitä yli parikymppisiäkin, jotka syystä tai toisesta asuu tilapäisesti vanhempiensa luona. Tai vaikka kimppakämpässä. Ei niitä sanota teiniäideiks. 
Eikä se maallinen mammona takaa hyvää vanhemmuutta. En olis vanhempi äiti tai parempi äiti sen Stokken syöttötuolin ja tuliterien vaunujen myötä.  

Eniten mua kuitenkin ihmetyttää, minkä takia täytyy esitellä itsensä teiniäitinä? Onhan mullakin tossa esittelyssä ikä näkyvillä, mutta en mä mielestäni lokeroi sillä itseäni kategoriaan teiniäiti. Sillä jo saatankin puolivahingossa (he, he) lokeroida, että otan kantaa teiniäitiyttä koskeviin teksteihin. Taas.

Herää kysymys haetaanko sillä vaan sääliä? Kuinka on rankkaa hoitaa lastaan teiniäitinä ja sen piikkiin voi laittaa paljon. Se kun on mulle itsestäänselvyys, että lapset hoidetaan, kun niitä on hommattu – oli ikä mikä tahansa. 

Oltaisko vaikka ihan vaan äitejä? Ilman etuliitteitä ja turhaa paheksuntaa.