Heihei ”kaheksantoista”

18-vuotiaana olin yllättävän järkevä. 
Mokailujen sijaan vietin viime vuoden terassikesän töissä, hoidin raha-asiani paremmin, kuin tänä päivänä (syytän tästä miehen materialismia ja pakonomaista tarvetta syödä, kuin miljonääri), valitsin hyvän sähköfirman, ostin vain muutamat ylimääräiset korkokengät ja päätin, että terveys ennen ulkonäköä (se siitä vetyperoksidipäästä ja satunnaisesta solariumista).
Vaikka kovaan ääneen mainostin ottavani käsivarret täyteen tatuointeja, en niin kuitenkaan tehnyt. En saanut yhtäkään varoitusta vuokraisännältä elettyäni ensimmäistä kertaa omillani. Bensa ei loppunut kertaakaan kesken automatkan. 

Tänään, 19-vuotis synttäreiden kunniaksi käytiin miehen kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä, tuunasin äitiyspakkauksen vesiväreillä, siivosin vaatehuoneen, laitoin vaippakorin valmiiksi ja pesin vauvan petivaatteet.
Kaikki nämä ilmeisesti murtuneen kylkiluun kera, jonka takia olen irvistellyt ja valittanut yli vuorokauden ajan. Auuu.

”Tulet aivan varmasti kaipaamaan vauvan potkuja.” – HAH! Just nyt ei tunnu siltä.

Koska ostan sängyn vasta syntymän ja muuton jälkeen, saa äitiyspakkaus kelvata siihen asti. Kuulostaa kauheelta laittaa baby laatikkoon nukkumaan, mutta tiedoksi tietämättömille; laatikon pohjalla on tilapäisesti hyvin toimiva ”patja”, joka sisältyi äitiyspakkaukseen. En varmaankaan uskaltaisi ottaa vastasyntynyttä sänkyyn koko yöksi, joten turvallisin mielin laatikkoon vaan 🙂

Vaippakoriin on survottu (vielä niin järjestelmällisesti ja nätisti) harsot, peppupyyhkeet, kosteat puhdistuspyyhkeet, rasvat ja talkki ja muutama vaippa.
Fleecehuopia/-vilttejä, kylpyleluja sun muita tuli myös ostettua tänään. 

Täältä tullaan yheksäntoista! Toivottavasti saan tänä yönä nukuttua vähän paremmin kylkeni kanssa.