Koira ja vauva pt.2

On kyselty, kuinka koiran suhtautuminen vauvaan on edistynyt vai onko se edistynyt ollenkaan. 

No onhan se. 

Mielenosotuspissoja, yötä päivää jatkuvaa vinkumista ja neuroottista seuraamista ilmeni parin viikon ajan, vauvan ollessa pari kuukautta. Siihen asti koira oli ollut vain vähän kiinnostunut uudesta perheenjäsenestä ja otti tämän oikein hyvin vastaan.

Ongelmat saatiin kuriin kieltämällä, torumalla ja kehumalla. Simppeliähän se on, mutta hankalinta oli tehdä miehen kanssa yhteiset pelisäännöt, että mihin puututaan ja miten puututaan. 
Annoin Esterille enemmän huomiota. On varmaan melko yleistä, että koira meinaa jäädä melkein täysin huomiotta, kun taloon tulee vauva. Niin kävi meillä. 
Meidän kahdenkeskiset hetket keskittyy pääosin vähän pidempiin kävelyihin sekä trimmailuihin ja niitä lähdettiin lisäämään. Vasta nyt tajuan kuinka tärkeää mun seura oikeesti Esterille on ja kuinka paljon se niistä nauttii. 
Tehtiin myös selväksi, että vauvan lähelle saa tulla, kun siihen annetaan lupa. 

Näillä keinoilla jäljelle jäi vain vahtiminen. 
Koirasta tuli edelleen vähän ahdistunut, jos näki ulkona vieraan ihmisen lähestyvän meidän rakennusta. Siihen auttoi pelkästään oma rauhallisuus ja reipas pois päin kävely. 
Oli melko lähellä, että kesällä selätetty remmirähjäys olis tullu takasin, mutta eipä näin onneksi käynyt, kun ehdittiin puuttua tarpeeks ajoissa. 
Tässä muuten otettiin iso askel eteenpäin siinäkin suhteessa, että ovikellolle räyhääminen on saatu paljon parempaan jamaan. Tiukka ei, odota ja rauhallinen kävely ovelle. Eikä koira päästä pientäkään ääntä, ah! 

No kuinka koira sitten käyttäytyy tänäpäivänä?
Yöt nukutaan rauhallisesti omassa korissa pinnasängyn alla.
Vaipanvaihtoa seurataan vielä välillä, mutta ilman ääntä ja maanista tuijotusta.
Ulkona tehdään muutakin kuin pelkät tarpeet. Kotiin päin ei ole kiire, paitsi kovilla pakkasilla ja vesisateella. 
Kotiin tullessa tarkistetaan nopealla nuuhkasulla onko vauvalla kaikki hyvin, minkä jälkeen jatketaan ihan normaalia eloa.
Vieraiden tullessa kierretään sylistä syliin, koska niiltä saa rapsutuksia.
Leluja heitellään, mutta ei ihan vauvan vieressä.
Nukkumaan mennään samaan aikaan äidin kanssa, ei vauvan. 
Ja mikä parasta, ei enää mielenosotuksia. 

Nyt on vähän alkanut jännittää, miten koira suhtautuu vauvan liikkumiseen – täällä kun jo kierähdellään. Oon huomannu Esterin menevän vähän loitommalle aina sillon.
Ei kuitenkaan turhaa stressiä, ollaan niin paljon edistytty, että uskon meidän selviytyvän ihan kaikesta vastaantulevasta.

Asiaan muuten liittyen, vauvakin on alkanu kiinnostua Ellusta. Heiluvaa häntää yritetään hamuilla käsillä ja kaikki tekeminen ja/tai ääntely loppuu, kun koira kävelee vierestä. ”Vaautsi mikä toi on?”