Kun tukkakin jo lähtee päästä

Hiukset on mulle kaikki kaikessa, ollu aina.
Oon hoitanu tukkaa ihan väärin keinoin, jättäny viimeset pari (no okei neljä) vuotta harjaamatta, käyttäny vääriä hoitotuotteita ja polttanu erilaisilla raudoilla, mut silti.

Väitän kuitenkin, että hiusten värjääminen pelkällä värinpoistolla kerta toisensa jälkeen ei oo tehny tukalle yhtä suurta tuhoa, kuin mutsiutuminen. 

Positiivisen testin jälkeen mun aina hyvin totellu karvakasa alko elää täysin omaa elämää ja sillä tiellä ollaan edelleen. 
Tukka oli tosi rasvanen, mutta edelleen paksu ne pitkät yhdeksän kuukautta. Rasvasuus jäi synnärille, mutta niin jäi se paksuuskin. 

Hiukset katkeilee ja ne tuntuu kuolleilta. Niinä harvoina harjauskertoina harjasta ei näy irtohiusten alta piikkejä ollenkaan.
Syli on täynnä vaaleeta kiharaa, saan tupoittain karvoja päästä sitä haroessa ja suortuvia löytyy vauvan suusta ja sormista. Todellisuudessa joka paikasta. 

Urbaanilegendoja kaljuuntumisesta imetysaikana liikkuu, mutta kun en mä edes imetä. Hei paljon mutsina täytyy oikein kestää, kun jo tukkakin lähtee päästä?

Päivittäisten hätäponnareiden ja -nutturoiden jälkeen omaa elämäänsä elävä tukka näyttää tältä tänään:

Oliskohan kellään tietoa jatkaako tukka harventumistaan siihen asti, kun vauva huutelee ovelta heipat ja hyppää muuttoauton kyytiin vai loppuisko se jo ennemmin?