Minä täällä hei!

On ollu melkonen ”kiire” viimeiset pari päivää. Mies oli keskiviikkona leikkauksessa ja pääsi torstaina kotiin mukanaan parin kuukauden nostelu -ja oikeastaan kokonaan toisen käden käyttämiskielto. 
Siispä tällä hetkellä vaihdan jokaisen vaipan, hoidan suurimman osan ruokinnoista, kylvetän, röyhtäytän, kannan, pidän seuraa ja hymytreenejä vauvalle, siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä, ajan autoa, vien roskia, haen postia (hups, siellä ne laskut on taas pari päivää ollu), hoidan kauppareissut, raha-asiat,  koiran, ruoanlaiton, muut kodin järjestelyt, itseni ja osan miehenkin jutuista.

Ja ylläpidän vielä blogiakin – huh.

Ainakaan vielä ei tunnu siltä, ettei jaksais. Olo on hyvä ja itseasiassa tosi energinen pitkästä aikaa (hahaa raskausväsymys, selätinpä sut vihdoin!). Käyn tosin sen verran ylikierroksilla, että pyörin yötkin hereillä. Ja tulee huomattua vauvan herätessä, että se ei oo kovin hyvä juttu. Kello on nyttenkin jo yli puolenyön.

Vielä ei ahdistakkaan, vaikka vauvalandiasta tunnin taukoa tuskin vähään aikaan tulee. Ja vaikka ne perhanan nimiäisetkin täytyis suunnitella, järjestää ja kustantaa. Ja mun ja miehen vuosipäivän juhlistaminen. Niin joo, ja se kakkosvaihekin täytyy suorittaa ihan kohta..

Tulikohan mulle nyt kuitenkin se ahdistus?