Nea 5kk

Minityyppi ei enää niin kauhean mini ole ja mutsikin alkaa hiljalleen handlaamaan äitiyteen kuuluvat jutut. Revin tyypin nenästä räkää ja mikrotan iltavellit kuin oikea konkari, mutta onhan tää aika jänskää puuhaa vieläkin. 

Viiden kuukauden ikäinen muksu kuulostaa mun korvaan vähän hassulta. Siinä missä neljä kuukautinen on vielä pienen pieni vauva, niin 5 kuukauden ikäinen kersa osoittelee jo mieltään, eikä ilman sitä ulkona liikkuvaa mutsia leimata heitteillejättäjäksi. Tähän väliin mainitsen, että 0-4 kuukauden ikäiselle mutsille pyöriteltiin vaan silmiä, jos jossain satuttiin olemaan ilman vauvaa. 

No, onhan tässä kuukaudessa taas tyttö taas kehittynytkin – meinaan näin;

Siinä missä ensimmäiset kääntyilyt selältä mahalleen onnistui vaan toisen kyljen kautta, niin lattialla kieriskellään jo ihan miten päin vaan. Jopa vihdoinkin takaisin siihen selälleenkin. 

Ryömimisen/konttaamisen alkeet on käyty läpi. Peppu nousee korkeelle ja kädet ottaa maasta tukea täysin suorina – vielä kun hoksais tehdä ne samaan aikaan, eikä vuorotellen. Eli tässä vaiheessa pepun noustessa nuoleskellaan mattoa.
Koska eteenpäin ryömiminen on niin pirun hankalaa, eikä sitä malttaisi millään opiskella, meidän olkkarissa kieritään sinne haluttuun suuntaan, eli pöydän ja sitterin alle, mistä voi sitten käskeä mutsin hakemaan.

Vierastaminen vihdoin ja viimein ohi. Nyt kaikki on kavereita, vaikka niille ei välttämättä ensimmäiseen tuntiin uskalletakaan jokellella.

Soseet sujuu entistä paremmin. Lusikalle avataan suuta, vaikka sotku ei niin mieleistä oliskaan. Hedelmäsoseiden kanssa ei tarvita ruokalappua ja iltavellit alotettiin pari viikkoa sitten.

Istuttamista jatkettiin ja siitä tuli kiva harrastus. Harmi vaan, ettei mutsi saa pidellä makaavaa vauvaa sylissä enää ollenkaan.

Ääni sen kun kovenee. Kiljumista, naurua, tekoitkua ja mielenosotusitkua riittää. Kierimisen tiellä olevalle kirjahyllylle ähistään, kiljahdellaan ja sille komennellaan – tuloksetta. Sylissä olevalle leijonalle kiljutaan täysillä ja ihmisille päästellään epämääräisiä siansaksalyhenteitä. Äiti -sanasta puuttuu lopputavu. Vieläkin.

Koiria on alettu varovasti silittelemään ja Esteriä on puristettu nännistä.

Väsymyksestä ilmoitetaan selvällä silmien hieromisella, mistä syystä päikkärit sujuu oikein mahtavasti. Eikä edes vaikuta yöuniin merkittävästä, eli ne 11 tunnin yöunet jatkuu.

Vesikammosta on myös päästy eroon ja saunassakin ollaan käyty kerran.

Tänä päivänä tyyppi tykkää leluista (varsinkin leijonasta), hedelmistä, isin sylissä riehumisesta, varpaistaan, tukkansa haromisesta, pelästyttämis -leikeistä, kutittamisesta, toisten kasvojen silittämisestä, kierimisestä ja tietokoneen näppäimistön hakkaamisesta.

Ei tykkää sitten yhtään kylpyleluista, tiellä olevista huonekaluista, mainoskatkoista, muista lapsista, tukan harjaamisesta, pään yli vedettävän bodyn pukemisesta, ulkovaatteista ja paikoillaan olosta.