Ruoasta ja sen tekemisestä
Päätin ihan vaan kaikkien kiusaksi jälleen kerran avata suuni jostain, mikä koskettaa jokaista pienen tyypin mutsia. Meinaan ruoasta.
Kaikki mielensäpahoittajat nyt kuulolle!
Jostain luin joskus, ettei kerkeä syömään tai laittamaan ruokaa enää mutsiutumisen jälkeen. Täh? Kynsiäkö kaikki muut sitten syö?
Ja samaan syssyyn osui silmään ne veriset taistot, missä itse vauvansa sapuskat kokkailevat haukkuvat kaupasta ostetut muksu -ruoat. Ja yhtälailla toisinpäin.
Vauvanruokia itse tekevä ei saa ylpeänä ilmoittaa tekevänsä kaikkea itse. Se ei saa kyseenalaistaa purkitettujen ruokien sisältöä tai kysyä keneltäkään mistä muiden vauvanruoat tulevat. Koska se on ihme hippi, joka vaan hifistelee torilta ostetuilla porkkanoilla ja arvostelee salakavalasti toista puoluetta.
Mutta minäpä ilmoitan ja kyseenalaistan. Yritän pitää ne kaikista kärkkäimmät lauseet näissä hyppysissäni, enkä julkaista niitä. En kuitenkaan lupaa, että se onnistuu.
”Olympiavuonna 1952 kilisivät ensimmäiset suomalaiset lastenruokapurkit tehtaan liukuhihnoilla. Viidessäkymmenessä vuodessa on Piltti-purkkien tahti kiihtynyt ja tölkkijonoilla on hurja kiire suomalaiseen ruokapöytään, jossa lastenruokaa kulutetaan suhteessa väkilukuun eniten maailmassa.”
Ymmärrän satunnaiset Bonan välipalat ja reissuruoat, mutta pakko se on myöntää, etten ihan täysin ymmärrä ihmistä, joka kiikuttaa kakstoista purkkia tehdasvalmisteista safkaa päivässä kotiin.
Ehkä kuuluisin syy on ajanpuute. On kolme lasta, mies töissä ja yks kersoista koliikkityyppiä. Mutta kun me eletään niinkin hienolla aikakaudella, kuin pakastinkaudella. Jos löytyy tilava pakastin, niin ruoanlaitto vie tunnin viikossa.
Sekin mua mietityttää, että minkä takia kersoja täytyy hommata, jos resurssit ei riitä tekemään ruokaa? Ruokkiminen kun nyt kuitenkin sattuu olemaan siellä To Do -listan alkupäässä.
Toisena tekosyynä Bonan ja Piltin laatu. Ne valmistetaan tarkkaan, eikä niihin lisätä mitään ylimääräistä.
Mutta kun;
”Ainekset:
Luumusose (65%), vesi ja tapiokatärkkelys.
Raaka-aineet eivät sisällä gluteenia.”
Tässäkin Bonan luumusoseessa on vaan 65% sitä itse luumua. Joissain soseessa vettä saattaa olla puoletkin koko purkin sisällöstä. Samalla sivulla tuli vastaan hedelmäsose, missä yks hedelmistä oli korvattu kokonaan tiivisteellä.
Minkä takia en syöttäisi mangososetta, mikä on kokonaan mangoa, eikä vaan 65 prosenttia?
Kolmantena syynä hinta.
Kun ne hedelmät maksaa niin kauheesti, mitkä ei satu oleen sesongissa. Mutta esimerkiks peruna, banaani ja omena on suurimman osan ajasta halpaa. Jos vertaa niiden kilohintaa purkitettujen kilohintaan, niin siinä on melkonen ero.
KASVIS-BROILERIATERIAT 1-3 V 200g (Teollisten lastenruokien hinnat ovat Vantaan Citymarket Jumbon 8.5.2003 voimassa olleita hintoja)
KOTIRUOKA 0,29 €
BONA ateria 1,13 €
PILTTI ateria 1,16 €
SEMPER ateria 1,16 €
PIRKKA NAPERO ateria 1,18 €
Tästä nyt kuitenkin muutakin, kuin pelkkää hypoteesia. Kyseessä siis kotiruoan ja kaupan soseiden hintavertailu kasvis-broikkuateriasta.
Hintojen vertailu niinkin tärkeässä asiassa, kuin ruoassa on mun mielestä kyllä muutenkin vähän hölmöä. Tulis se halvemmaks syödä itsekin pelkkiä pakastepizzoja, mutta kun en halua. Mä tahdon ihan oikeeta ruokaa.
Ja sitten vielä uusavuttomuus. On niin kovin hankalaa keittää perunat suolattomassa vedessä ja muussata niistä yks perheen pienimmälle.
Kauheen hankalaa kuoria ja keittää hedelmää ja lukea vähän netistä neuvoja. Tai vaikka ihan neuvolasta.
Mainitsen tässä vaiheessa, että kun vajaa 2 vuotta sitten muutin omilleni, niin en osannu keittää edes sitä perunaa. Kummasti sitä vaan oppii, kun haluaa.
Loppuun vielä eilisen terveellinen aikuistenruoka;
Onhan siinä tomaattia.
Eikä ole pakastettu. Pohjankin tein ihan itse.