Se ryömii jo!
Tietokoneen avaaminen on ollu nii-iin hankalaa, että elelin jonkun aikaa blogittomassa maailmassa. Ihan uutta mulle ja ehkä vähän omatunto soimaa.
Hmm, saisinkohan hiljaiselon anteeks jos laitan monta, monta kuvaa?
Eipä tänne päin mitään uutta oikeastaan kuulukaan..
Eipäs kun kuulupas!
Tyyppi oppi ryömimään eteenpäin ja kovaa vauhtia harjottelee konttausasentoa. Jee!
Mutsin mielestä ryömimisessä ja noin niinkun vauvan liikkumisessa muutenkin on omat hyvät ja huonot puolensa.
+ Se ei enää kitise, jos lelu on liian kaukana.
+ Tyyppiä ei tartte viihdyttää enää jatkuvasti.
+ On huippua nähdä kuinka maailma (eli myös eteinen ja keittiö) aukenee vähitellen tyypille.
+ Ja parasta ikinä on nauraa, kun isin xboxi sammutetaan aina kun isi pelaa (se konsoli kun makoilee tossa telkkarin alapuolella).
– Pistorasiat kiinnostaa liikaa.
– .. Ja koiran nappulat.
– Koko ajan kuuluu ”kops”.
– Imurointipakko joka toinen päivä.
– Kohta se on jo taapero.
Just nyt alan uskomaan puheet vauva-ajan nopeasta ohimenosta. On huippua nähdä tyypin kasvavan, mutta yhtäkkiä pitäis ostaa syöttötuolia, pistorasiasuojia, isompaa istuinta autoon, pöydänkulmiin suojia ja mitä vielä.
Tolle noin pienelle.