Sivuoireita

Olen muutaman päivän ihmetellyt omia tunteitani, jotka ovat raskaana täysin ”normaaleja” ja ne kuuluvat asiaan. Raivarit pienistä asioista ja äkilliset itkukohtaukset siedän vielä suht. hyvin ja onneksi myös mieheni antaa ne anteeksi. Mutta sitten on tämä jatkuva yksinäisyyden tunne, mitä en käsitä.

Olen monta viikkoa merkannut punaisella tussilla kaikenlaisia menoja jokaiselle päivälle ja näen monia ystäviäni päivittäin, mutta silti koen koko ajan olevani täysin yksin. Mieleni tekee itkeä, jos tiedän meneväni kotiin edes tunniksi ilman seuraa tai joku meno peruuntuu. 

Raskasta tämä on eniten sen takia, että olen aina tottunut olemaan yksin ja nauttinut siitä. En ole koskaan kuvitellut itseäni avoliittoon, mutta nyt se tuntuu olevan pakollista oman henkisen terveyteni takia. Raskasta myös sen takia, etten keksi keinoja millä tätä ”oiretta” voisi vähentää.

Noh, ehkä huomenna rohkaistun ja olen koko illan yksin, kun mies lähtee juhlimaan ystävänsä synttäreitä. Ehkä huomenna pääsen jopa katsomaan rästissä olevat sarjat telkkarista ja mietin mitä kaikkea voin ostaa maha-asukille kuultuani sukupuolen aamulla ultrassa.. 🙂