Suunnitelmat uusiksi

Raskausaikaan kuului oleellisesti suunnittelu. Mitä vauvan kanssa tehdään, millainen äiti haluan ja aion olla, mitkä asiat ja tekemiset kuuluu meidän tulevaan arkeen. Suunnittelu oli aivan mahtavaa ja sen ansiosta ei tuntunu välttämättä niin pelottavalta saada se nyytti vihdoin ja viimein syliin.

Mitkä suunnitelmat sitten muuttui ja miten?

”Aion olla rento mutsi, joka ei turhaan hössötä!” 
No joo, en mä omasta mielestäni turhaan hössötä tai hyysää, mutta en mä mikään rentokaan kyllä ole. Alkuun pelotti pitää vauvaa sylissäkin ja tänä päivänä pakotan itteni pitämään tyyppiä lattialla, mikä oikeesti kehityksen kannalta on välttämätöntä ja tiedän sen.
Puen vauvalle aina liikaa vaatetta kylmällä ilmalla ja stressaan ihan pienistä jutuista, mutta oon mä pahempiakin tapauksia nähny. 

”En aio miettiä, mitä muut musta ajattelee!”
Mietinpäs. Ihan koko ajan ja se ärsyttää mua aivan suunnattomasti. Jos oon ilman vauvaa liikenteessä, koitan parhaani mukaan piilotella mutsiuttani. Ai miks? Ihan vaan siitä syystä, että sittenhän mun lapsi olis hoidossa ja joku varmasti ajattelis mun olevan huono äiti. Äidin kuuluu olla lapsen lähellä joka sekunti.

”Joka päivä kylpypäivä!”
Ei ole. Vauvan iho ei ihan kauheasti ärsyynny jatkuvasta pesemisestä, mutta jonkun verran kuitenkin. Kylpemisestä olis ollu kiva tehdä iltarutiini, mutta mun on pakko tunnustaa, etten välttämättä edes jaksais. Tällä hetkellä kylvyssä käydään sillon tällön, suurinpiirtein kerran-kaks viikossa. Joskus useammin, mutta siihen vaikuttaakin sitten jo hajut.

”Ei me mitään hoitopöytää tarvita!”
Mun selkä olis aivan rikki, jos olisin tähän asti vaihtanu vaippaa sängyllä tai lattialla, kuten suunnittelin. Helpottaa ihan pirusti, kun vaipanvaihtokamppeet on kaikki käden ulottuvilla ja lavuaari+roskis lähellä. Pesukone onneks on, vaikka sitä pöytää ei ostettukaan. 

”Mutta tämä me tarvitaan. Ja tämäkin!”
Meillä on kahdet vaunut, kolme turvakaukaloa, kaks sitteriä, kantoliina, paljon käytettyjä vaatteita + vähän uusia, kauheet määrät rasvoja, talkkeja sun muita ja tarvitaanko kaikkea? No ei. Yhdet vaunut ja kaks kaukaloa on ollu varastossa pölyttymässä alusta asti, toisen sitterin lahjotin kaverille ja kantoliina on vaatehuoneen nurkassa.
Vaatteista haalin niitä rumia ja huonokuntosiakin, vaikka todellisuudessa käytössä on vaan ne kauniit ja helppopukeisimmat. Jotenkin jännästi unohdin, että meillä on pesukone ja max. 6 bodya riittää/koko samaan aikaan, kun kaapissa niitä on väh. 20/koko.

”Vaunuilen varmasti joka päivä!” 
Nyt seuraa kovin tunnustus mun blogiaikana. Me ollaan vaunuiltu vaan kolme kertaa. Se ei vaan jotenkin oo mun juttu ja vauva tuntuu olevan nuhainen aina kun haluaisin mennä. Tai viimeistään keli on surkea. 
Raitis ilma tekis vauvalle hyvää joo, mutta lasken autolle kävelemiset ja autoilutkin ulkoiluksi. Plus vaunuiluunkin kuuluu organisointi pukemisten ja ajoittamisten kanssa, mitkä ei oo mun vahvoja puolia.  

”Pidän karstan kurissa!”
Harjailin vauvan tukkaa aina imettäessä, mutta nyt korvikkeen myötä päätä tulee harjailtua vaan kylpyjen jälkeen, jos sillonkaan. Tästä saa syyttää mun muistia, ei laiskuutta.

”Se ja se saa tulla hoitaan mun vauvaa millon vaan!”
Sovittiin vakkarihoitajat ennen syntymää. Huono päätös, enhän mä tota kenelle vaan uskalla jättää. Kauheita ylisuojelevia piirteitä löysin itestäni heti tyypin syntymän jälkeen, mistä myös johtuu seuraava kohta;

”Muut lapset tutuiksi jo pienestä pitäen alias sosiaalistuttaminen!”
Ainoa kokemus tästä on kaverin lapsi, joka joko tuijottaa maanisesti mun tyyppiä metrin päästä tai yrittää lyödä. ”Haluutko laskee sen tohon lattialle?” – Ai haluanko? No en todellakaan. Päätin suorittaa sen toisiin lapsiin tutustuttamisen sitten vähän myöhemmällä iällä.. Viimeistään ammattikoulussa.

No mitkä sitten onnistu?

”Mölyä vaan!”
Meillä voi rauhassa imuroida, tiskata, laulaa, soittaa musiikkia, kuivata hiuksia ja koirakin voi haukkua vauvan nukkuessa ilman turhia heräämisiä. Tätä suosittelen kaikille, ettei tartte hiipiä kolmen tunnin välein. Toki yksittäisiin koviin ääniin säpsähtelee esim. yskiminen ja kova aivastus, mutta niitäkin ennen yleensä kerkeää juoksemaan toiseen huoneeseen.

”Aion käydä kodin ulkopuolellakin!”
Ja useasti olenkin käyny. Kerran tai kaks viikossa oon kahvitellu hyvän kaverin luona siitä asti, kun tyyppi täytti kolme viikkoa. Sen ansiosta pystyn kirjottaan muustakin, kun vaipoista, eikä miehen kanssa olla toistemme kurkuissa kiinni. 
Kerran oon käyny kunnolla ulkona tuulettumassa ja kolme kertaa yhdellä siiderillä – viimeks tänään, kun hain nimiäiskakut.
Mies käy myös useesti kavereillansa ja missä milloinkin ja hyvä niin. 

”Rytmit auttaa!”
Kellontarkat rytmit mukaanlukien ulkoiluajat ja syömiset on mun mielestä kauheen tylsät, eikä meille semmosia tule, mutta nukkumisrytmithän meillä on ja hyvä niin. Helpottaa, kun tietää millon pääsee tiskaamaan ja bloggaamaan ja mihin aikaan suurinpiirtein vauva herää. Se sitten ainoa rytmi onkin, muuten vaan hengaillaan päivästä toiseen.

”Tässä talossa ei parisuhde kuole!”
Tykätään miehen kanssa vieläkin toisistamme, muistetaan toisiamme ja halitaan usein. Pieniä kinaamisia esiintyy, mut ollaan niin paljon yhdessä, ettei niiltä voi oikein välttyä. Erotiikka on aika vähäistä, mutta näiden yhteisten kokemusten myötä ollaan entistä läheisempiä. Mikä parasta, se keittää mullekin aamulla kahvia.