Eksynyt

 

 

Tällä hetkellä päässäni vallitsee jännä fiilis, sellainen sekava, jossa ei ole kauheasti perää. Tuntuu että elämä ei ole täysin järjestyksessä, ja se tavallaan haittaa ja tavallaan ei. Vähän niin kuin olisi horrostilassa ja herääminen häämöttää. Ihan kuin olisi odotustilassa odottamassa jotain suurta ja tuntematonta tapahtuvan. 

Viime aikoina olen ollut motivoitunut monen asian suhteen, mutten riittävästi motivoitunut tuloksen saavuttamiseen. Olen saanut paljon uusia ideoita ja miettinyt läpi monia asioita, mutten ole tehnyt niille mitään. Jätän ne aina hautumaan. Olen nähnyt uusia puolia itsestäni ja oppinut jotakin minua ympäröivistä ihmisistä. Miettinyt, tutkinut ja tehnyt johtopäätöksiä. Olen päättänyt tehdä asioita ja sitten jättänyt tekemättä tuntemattomista syistä. Olen tavallaan vähän kadottanut itseni ja eksynyt polulta. Vielä en ole löytänyt perille. En oikeastaan ole varma, mistä aloittaisin etsiä oman minäni. Pieniä satunnaisia tekoja olen tehnyt ja toivonut niiden saavan jonain päivänä järkevän kokonaisuuden. 

Olen miettinyt ihan liikaa mitä haluan elämältäni, millaisen elämän haluan, miten rakennan tulevaisuuteni. Olen miettinyt sitä niin paljon, että tuntuu että kellun vain nykyajassa sen kummemmin huomaamatta hetkiä. Olen katsonut muita ihmisia ja vertaillut itseäni heihin aivan liikaa. Peilannut omakuvaa muihin ja yrittänyt oppia enemmän itsestäni, nähdä millainen ihminen tosiaan olen ja päättää millainen haluan olla. En välillä tunnista sitä ihmistä, jota olen tuntenut koko ikäni. Ollaan hänen kanssa eri mieltä monista asioista ja ristiriitojen keskellä emme tunnu löytävän yhteistä linjaa. Tuntuu, että sisäiset muutokset ovan niin suuria, etten pysy niiden perässä, enkä ehdi reagoida ajoissa. Onko tämä jonkinnäköinen päälle-20-alle-30 ikään liittyvä kriisivaihe? 

Luulen, että en tule ymmärtämään tätä tekstiä, jos luen sen läpi vuoden päästä. Kuten ette tekään ymmärrä sitä nyt. Avasin blogin tarkoituksenani julkaista yhdet toiset asukuvat ja höpistä kevyitä asuihin ja muotiin liittyen. Se tuntui kuitenkin epäaidolta ja turhalta tällä hetkellä. Sen sijaan päästä vyöryj tänne näitä sekavia ajatusvirtoja, jotka ovat myöskin turhat, mutta ovat kuitenkin täysin tän hetkisen fiiliksen mukaisia. Miksi muuten pitää blogia, jos sinne ei voisi ilmaista edes omia aitoja tunnelmia ja ajatuksia?