Kuka lapsia estää tulemasta? Me aikuiset. Viisaat ihmiset. Me uskomme tietävämme paremmin, mikä lapsille sopii ja mitä he haluavat. Kerron esimerkin. Eräs muslimityttö halusi osallistua päiväkodin seurakuntikummin pitämään kynttilähetkeen. Hänelle kuten muille kaltaisilleen oli järjestetty korvaavaa ohjelmaa toisaalla. Silti hän kipitti ovelle kurkkimaan, sillä hän halusi itse nähdä, mitä oli tekeillä. Aikuinen hätisti hänet tylysti matkoihin. Muut lapset kysyivät ihmetellen, ”Miksei Xxx saa tulla tänne?” – Koska sen vanhemmilla on eri uskonto, tokaisi lastenhoitaja ykskantaan. Semmoisia opetuslapsia me olemme. 

Jeesus närkästyi omille oppilailleen, kun he estelivät lapsia tulemasta. Hän sanoi heille: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Jeesus tunnisti lapsen merkityksen ja kyvykkyyden ottaa vastaan. Lapset ottavat vastaan, jos heidän sallitaan tehdä niin. Aikuiset, muistatteko kun kerran olitte lapsia? Uskotteko silloin ihmeisiin? Oliko jokin toisin? Entä nyt, onko nyt paremmin? 

Minkä arvoisina ihmisinä me pidämme lapsia? Saavatko he tehdä valintoja ja päätöksiä, jotka koskevat heitä itseään? Millaista on olla ihminen, jolla ei ole ääni oikeutta? Millä perusteella aikuinen tietää paremmin?