Muistatko kun kysyttiin, mikä sinusta isona tulee?
Tietämys lapsista on aikuiskeskeistä. Omalta osaltani haluan suhtautua lapsuuteen nöyrästi. En väitä tietäväni miltä lapsesta tuntuu, mutta se voi olla tutkimuskohteeni. Pohdin sitä ajattelenko lapsesta ”ei-vielä” moodissa, vai kunnioittavammin niin että lapsi on jo jotain, joka osaa, toimii ja kykenee. Kuitenkaan liiottelematta lapsen pystyvyyttä. Ymmärtäen, että nuorikin on vielä haavoittuva ja tukeatarvitseva.
Haluan ehkä enempi kuunnella lasta kuin tyrkyttää omia tietojani ja taitojani. Minua tarvitaan myötäelämään päivän tapahtumia. Lapsi kutsuu minua mukaan, katsomaan kun hän näyttää minulle asioita. Jos maltan hiljentyä lapsen äärelle. Haluan tukea lastaoppimaan itse ottamaan selvän maailmasta, luottaen omiin kykyihinsä.
Tärkeintä on vahva mieli
Lapsi tarvii kasvurauhaa rakentaakseen sieluaan ja mieltään. Tutkija Marjatta Bardy sanoo, että tulevaisuuden ihminen tarvitsee paljon psyykkistä kapasiteettia. Hänen on oltava itsenäinen ja kyettävä muutoksiin. Hän lisää, että länsimainen kulttuuri luo psyykkisesti köyhiä, suorituskeskeisiä ihmisiä. Olen samaa mieltä, että lapsen elämässä on nykyisin liikaa ”idolsia”. Aina vain on pyrittävä eteenpäin, saada enemmän. On oltava masterchef joka alalla. Oikeasti tarvimme suvantopaikkoja, joissa tankataan voimaa tuleviin päiviin.
Lapsilla on mielenkiintoisia mielipiteitä, kun niitä jaksaa kuunnella. Lasten havainnot ovat tuoreita ja oivaltavia. Lasten vuorovaikutus ja näkökulma on usein aikuista rikkaampi ja monimuotoisempi. Sitä ei vaivaa oikeassa olemisen ehdottomuus. Aikuisen mielestä tärkeintä taas on se oikeaksi tulkittava vastaus. Lasten vastaukset muistutavat enemmän taidetta, aikuisten tiedettä.
Niistä oli hyvänä esimerkkinä tämän päivän Aamulehdessä lasten vastauksia eri liikennemerkkien merkityksistä. Sain hyvät naurut yhdestäkin littaantuneesta kanamunasta. Niitä kannattaa varoa.
Minua kiinnostaa etupäässä onnellinen lapsi. Ei riskilapsi tai rajatapaukset. Kosketus omaan sisäiseen lapseen on hyvä säilyttää, sillä siitä pulppuaa onnelliset ajatukset ja elämänmakuinen elämä.
Minä halusin tulla 3 -vuotiaana koiran ruokkijaksi. Tuota unelma-ammattiani olenkin saanut toteuttaa aikuisiällä. Ei hullumpi pesti!
Ajatuksia Tutkia Marjatta Bardyn ajattelun pohjalta.