Yksityisen päiväkodin haasteet

Vierailimme tänään eräässä luontopainotteisessa yksityisessä päiväkodissa, joka herätti ajatuksia. Luonto seudulla oli kaunista, ja luomuruokaa nauttiessa rätisevän leivinuunin ääressä oli helppoa uskoa, että lapset viihtyivät siellä. Myös vanhemmat tukivat toimintaa kaikin mahdollisin keinoin. Kuitenkin kunnanisät tekivät toiminnan kannattamattomaksi. Miksiköhän?

Pieni on kaunista – saduissa

Luin alan tutkimusta. Moni haluaa tehdä päiväkotipalveluja sydämellään ja kodinomaisuutta painottaen. He ovat siis pienyrittäjyyden kannalla. Alussa toimintaa usein tuetaan. Kun on pulaa päiväkotipaikoista, uusia yrittäjiä kannustetaan alalle purkamaan jonoja. Kun pula menee ohi, kunta vetää hanat kiinni. Aletaan vannoa suurien yksiköiden nimeen, jotka sijaitsevat keskustoissa. EU tarjoaa nuorelle naisyrittäjälle myös tukeaan alkutaipaleelle. Se on kädenojennus, joka ei yksin kanna alkuvuosia pitemmälle.

Yksityistä aletaan pitää elitistisenä

Jos päiväkoti menestyy, tai kunnaantalous ehtyy, yksityinen sektori saattaa muuttua epäilyttäväksi. Julkista tuetaan ja sitä perustellaan rahasyillä. Kuitenkin ei ole kyse rahasta. Päiväkotityö ei Suomessa ole mikään rahasampo. Se joka niin luulee, perustakoon oman sellaisen! Kun yrittäjä ajattelee perustaa päiväkodin, hän ajattelee haluavansa työskennellä ihmisten, eritoten lasten parissa ja kehittää työtään omalla tavallaan.

Esim. Kyseinen yrittäjä oli aiemmin päiväkodeissa työskennellessään törmännyt laitosmaisuuteen, kurahousujen vetämiseen liukuhihnalta, sekä  – ikävä kyllä- huonoihin henkilöstösuhteisiin. Lasten parissa jos jossain, olisi tärkeä, että työntekijät puhaltaisivat yhteen hiileen. Että pahanpuhuminen ja kyräily ei sovi millään muotoa päiväkodin käytäville. Tai jonkun työntekijän sivuuttaminen ja jättämällä jatkuvasti keskustelujen ulkopuolelle. Aikuiset antavat mallin päiväkodin toimintakulttuurillaan lapsille, miten ihmisiä ja työtovereita kohdellaan. Keskustelu ja avoimuus on tätä päivää. Niin myös ihmisten hiljainen pahaolo ja uupumus työnsä ääreen.

 

Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii rohkeutta

Yrittäjällä ei ole ilmaisia lomia. Perhe-elämä on sovitettava työn kanssa. Silti yrittäjän vapautta usein ymmärretään vääriin. Palkkatyöläinen voi kadehtia sitä osaa minkä näkee yrittäjän työstä, ja sulkea silmänsä muulta piilossa tehtävältä työmäärältä. Naisyrittäjän onnistumiselle avainsanana on verkostoituminen. Yksi lastenhoitoalan yrittäjä voi tuoda vipinää kokonaiseen kyläyhteisöön. Pientä talkooapua saattaa tarjoutua yhteisen hyvän eteen ja se virkistää kaikkia.

Yksi vinkki, jonka tapaamamme naisyrittäjä antoi, oli kirjallisten sopimusten tekeminen. Näin vältytään kriisitilanteissa monilta sotkuilta. Suullinen sopimuskin tosin on sopimus. Mutta toisinaan keskinäinen kunnioitus ”unohtuu”. Tärkeätä on tehdä näkyväksi mitä on sovittu, ja pitää pelisäännöt selvinä. Tämä merkitys korostuu usein suhteessa muihin yrityksen työntekijöihin. Erilainen koulutustausta voi aiheuttaa hankauksia. Siksi jatkuva keskusteluyhteys on säilyttävä hyvänä. Hyvät henkilökemiat ovat tärkeitä arjessa jaksamisen kannalta.

Kun omistajuus ja johtajuus on yhden ihmisen käsissä, se on haaste. Oman vision jakaminen alaisten kanssa vaatii vuorovaikutustaitoja ja toistuvaa pohdintaa, että jokainen voisi sitoutua siihen.

 

Lähde:

http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2006/fe5d6b_AuvinenPesola2006.pdf

Kuva: www.sxc.hu