Vikuroiva pikkurilli

Olen koettanut ottaa vikuroivaa pikkurilliä haltuuni. Tammikuusta alkaen minulla on ollut ilo opetella musisoinnin perusteita koskettimilla, ja olen kokenut hetkittäisiä valaistumisia. Kärsivällinen ja ihana pianonsoiton opettaja on valanut minuun ja muihin yksilöllisten haasteiden kanssa kamppaileviin tovereihin uskoa. Olen uskaltanut asettaa tavoitteekseni nuotinlukutaidon, niin että joskus tulevaisuudessa voisin ottaa haltuuni laulun kuin lauluin. Olen kyllä osannut hatarasti komppailla pienen ikäni, mutta itseoppinut kun olen, tajuan nyt omaksuneeni melko väärän tekniikan. Sen sijaan että komppaisin 1-3 sormillani, olen opettajan kannustamana lähtenyt treenaamaan 1,3,5 –sormien komppia. Tänään oli haasteena ”Tuiki, tuiki, tähtönen” nuoteilla ja murtokompilla säestettynä. Mutta on minulla myös iän suomaa etua – muistan kun lapsena venyttelin sormiani pianonkoskettimilla ja ihmettelin, miten saisin niillä soitettua oktaavin. Nyt ei ole lahjakkaampien sisarusten aiheuttamaa  vertailunpainettakaan!

Tässä seuraa joitakin ohjeita itselleni oppiakseni ekonomisemman soittotavan:

• Muista edetä hitaasti! Soita niin rauhallisesti, että rytmi pysyy tasaisena, – siis etanan vauhtia. Ajattele vaikka, että soitat etanoille! Taustalla hoilottavan etana-kuoron tahdissa laahustamme kohti maalia..
• Soita vain yksi rivi kerrallaan. Usko tai älä – siinä on jo paljon oppimista. Kun yksi rivi sitten alkaa sujua, siirry toki seuraavaan.
• Kun sormesi tuntuvat notkealta ja ajatuksesi liitelevät nuoteilta toiselle voit ryhtyä soittamaan normaali nopeudelle
• Muista opettajan vinkki:  Jos alkaa hermostuttaa lähestyvä livekoitos, voit soittaa entisin metodein. Sekin on totta, että esiintymispaineet ovat kaataneet monen hyvin alkaneen musikantin uran.
• Harjoittele lyhyitä aikoja kerrallaan. Esimerkiksi 10 min joka päivä on parempi kuin 2 h kerran viikossa.
• Soita komppisi normaalia alempaa ja merkitse vaikka aluksi nuotit helyillä, ennen kuin soinnuttelusta tulee rutiinia

Uskon, että näillä metodeilla aivoni alkavat työskennellä malttamattoman mieleni kanssa yhteen ja saan hapuilevan motoriikkani haltuun. Ja välillä, kun haluan nauttia osaamisen tunteesta, soittelen huvikseni vaikka kuvionuoteista. Eilen opettelin niiden avulla soittamaan mm. ”Kuurankukkia”.  ”Sininen ja valkoinen” sujuu jo melko hyvin. On ihanaa valloittaa uusia nuottimaastoja! Onhan toki paljon antoisampaa opetella jotain uutta, kuin ainoastaan komppailla jo ennen tuntemiaan kappaleita.

Tänään soitimme ”Satu meni saunaan” usealla eri tavalla. Surullinen-Satu, arabialainen-Satu ja kiinalainen-Satu menivät saunaan. Blues-Satua en päässyt oppimaan, sillä opettaja sanoi, ettei oikeata blues-asteikkoa voikaan soittaa pianolla.  Olemme jo soittaneet C, G, G7 ja F-sointujen  kompit. Olen ne osannut ennenkin, mutta olen ottanut ne tiesmistä korkeudelta, enkä ole miettinyt yhtään, miten toimisin ekonomisemmin. Opettaja kertoi nähneensä mitä huolestuttavimpia otteita uransa aikana ja miettineensä, miten vahingollisia ne ovat käsille. Totta. Maltti on valttia. Opinkohan minäkin?

Luotan motoriikkaani , kykyyni kehittyä ja toiston voimaan. Toisto on nyt toinen luontoni.  Pieni vesipisarakin uurtaa kiveen reitin, kun on sinnikäs. Nykyisen aivotutkimuksen perusteella tiedetään, kuinka suurin osa aivoista on tarkoitettu liikkumisen ohjaamiseen.  Pianon soitossa tarvitaan kolmea kanavaa: näkö-, kuulo ja kinesteettistä havaintokanavaa. Katsotaan sitten toukokussa tuliko minusta muusikkoa. Ehkäpä oman kehittymisensä parhaiten huomaakin vasta jälkikäteen?

Niinhän se on lastenkin kanssa. Tärkeintä ei ole mitata kuinka pitkälle lapsi heittää palloa, kuin tarkkailla miten hän suoriutuu verraten hänen aikaisempaan suoritukseen. On ihanaa, kun saa yksilöllistä ohjausta ja että opetus vastaa omaa kehitysvaihetta/tasoa. Silloin myönteinen eteenpäinmenevä henki säilyy työskentelyssä. Eihän meistä kaikista tule koskaan mestareita, mutta kunhan yritämme parhaamme. Silloin oppimamme taidot voivat olla myös muille ilona. Sanotaan, että minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa. Siksi annan paljon aikaa tuolle pikkurillille. Ei se ole loppujen lopuksi niin tärkeä, kuin se itse luulee.

kuva: www.sxc.hu