Tärkeä talouskasvu
Tampereella päätettiin lopettaa kuvataiteen opetus ammattikorkeakoulussa. Ajat ovat muuttuneet ja päätöstä koulun rehtori perusteli sillä, että ”pyrimme jättämään pois ne koulutusohjelmat, jotka eivät ole meille välttämättömiä tai joita ilmankin voidaan elää.”
Olen ammattikorkeakoulun alkuajoista suhtautunut hivenen skeptisesti kyseiseen koulutusjärjestelmään. Wikipedia kuvaa AMK:n merkitystä näin: ”Ammattikorkeakoulut ovat erityisesti suomalainen keino vastata ammatillisessa työelämässä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin.”
Yrittäjän arvomaailma on tehdä toiminnasta talouskasvua – nopeasti. Tiede- ja taideyliopistot katsoavat asiaa sen sijaan laajemmin. Niissä tehdään tieteellistä perus- ja jatkotutkimusta pitkäkestoisesti. Tällainen tutkimus ei saisi olla työelämä johteista. Työelämä elää suhdanteista. Jos elinkeinoelämä ja yritykset saavat johtaa tieteellistä tutkimusta, johtaa se yhä useammin juuri yllä kuvatuihin surullisiin esimerkkeihin.
Tämä on kehitys, joka on ollut jo kauan nähtävissä.
Aletaan arvostaa selviytymistä tehtävistä, jotka hyvin suunniteltu laite suorittaa paremmin kuin ihminen. Enää ei kiinnitetä huomiota kasvatuksen tärkeimpään tulokseen, joka on syvähenkisen elämän saavuttaminen.
-John Dewey: Democracy and Education, 1915
Tampereella nähdään nyt, että ammatikorkeakoulussa on taloudellisesti viisaampaa panostaa uuteen mediaan ja musiikkiin. Uudet kulttuurin keihäänkärjet ovat mediapolis ja uusi media, koska ne ovat tässä ajassa parempaa bisnestä kuin kuvataide tai kirkkomusiikki, uskotaan Tampereen AMK:ssa. Kun Technopolis pyörittää, ”asukit” vastaavat sisällöstä. Millaista sisältöä haluamme tulevaisuuden yhteiskunnalta?
Kun valmistamme lasta tulevaisuuden yhteiskuntaan, kasvattajan täytyy kysyä, onko koulutuksen tavoite aineellinen hyöty vai esimerkiksi demokratiaan kasvattaminen? Nimittäin humanistisilla tieteillä ja taiteilla on ollut olennainen paikka demokratian historiassa. Miksi nykyisin monet vanhemmat häpeävät, jos heidän lapsensa alkavat opiskella taideaineita tai kirjallisuutta? Onhan filosofia ja kirjallisuus muuttaneet maailmaa. Onko näin, että Suomessakin halutaan ennen muuta taloudelliseen menestykseen auttavaa opetusta?
Aikamme hiljaisen kriisin ainekset ovat valmiina kansakunnissa, jotka ahnehtivat vain aineellisia etuja, mutta lyövät laimin tärkeiden taitojen vaalimisen. Uskon yhdessä yhdysvaltalaisen filosofi Martha Nussbaumin kanssa, että humanististen taideaineiden kautta lapsi oppii asettumaan muiden asemaan. Martha lisää, että tämä sisäinen tarkastelun kyky on toimivan demokratian välttämätön edellytys.
Voisihan sitä ajatella, että myös uusi mediapolis lisäisi näitä arvoja. Halutaan luoda kuvaa, että mediapoliksessa taitelijat ja insinöörit kohtaavat. Mutta jos kaiken touhun tavoite on vain talouskasvun edistäminen, sisältö on mielestäni silkkoa. Yksi taiteen tehtävistä on haastaa ajattelmaan. Haastaa pohtimaan arvomaailmaa ja kyseenalaistaa sitä.
Martha Nussbaum kuvaa, miten humanistiset aineet ja taideaineet edistävät niin leikkivien lasten kuin yliopisto-opiskelijoiden kehitystä. Näin pienet ihmiset oppivat yhdessä, miten tullaan toimeen alistamatta muita oman määräysvallan alle.
Kannatan viisasta ja kauaskatsovaa yleissivistystä. Mediapolis hanke kertoo taloudellisista pakotteista, jotka ajavat ihmiset uhraamaan parhaat arvonsa talouskasvun alttarille. Tampereen ammattikorkeakoulun päätökset kuvastavat viimekädessä opetusministeriön tahtotilaa. Rehtori perusteli (AL 30.4.), että opetusministeriö haluaa vähentää kulttuurin koulutusta Suomessa. Olen saamaa mieltä, että päätökset tehdään nykyisin isolla kädellä. Vanhemmat voivat vaikuttaa päättäjiin, mutta päättäjät tuijottavat tunnuslukujaan. Ennen kaikkea nyt on turvattava yliopistojen humanistinen ja taidekoulutus, että syvähenkinen demokraattinen kasvatus ja humanistinen sivistys saavuttaa kansakunnassamme talouskasvua korkeamman sijan.
Suositeltavaa kirjallisuutta: Martha C. Nussbaum: Talouskasvua tärkeämpää. miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. Gaudeamus 2011.