Matematiikkaa päiväkodissa

Ainakin varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavissa asiakirjoissa matematiikka on huomioitu. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma (2005) sisältää myös matemaattisen orientaation, jossa arkielämän tilanteissa käydään leikinomaisesti vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen liittyviä asioita. Apuna käytetään lapselle tuttuja materiaaleja, esineitä ja välineitä.

Esiopetussuunnitelman perusteet lupaavat keskeisten sisältöalueidensa joukossa huolehtia ja luoda pohjaa myös matematiikkaan eheyttävässä hengessä. Myös tässä pidetään tärkeänä, että luonnollisissa arkipäivän tilanteissa kiinnitetään lapsen huomiota matemaattisiin ilmiöihin.

”Pääosin leikkien, tarinoiden, laulujen, liikunnan, pienten työtehtävien, keskusteluhetkien ja pelien avulla johdattelu sekä runsas havainnollisuus ovat luonnollisia tapoja avartaa lapsen käsitystä matematiikasta.”

-Esiops, 2000 kts. myös 2010

Olen samaa mieltä, että lapsen myönteistä suhtautumista matematiikkaa kohtaan tulee tukea jo varhaiskasvatuksessa. Kuinka nämä valtakunnalliset suunnitelmat realisoituvat päiväkodin arjessa, vaihtelee luultavasti päiväkodista ja lastentarhanopettajista/lastenohjaajista riippuen. Esiopetuksessa se toteutunee säännönmukaisemmin, koska opetusta antavat kelpoiset lastentarhanopettajat ja heitä velvoittaa siihen suunnitelmat ja ohjaa esimerkiksi esikoulussa käytettävä oppikirja ja oppimateriaali.

Aamulehden artikkelista päätellen päiväkotien merkitys nykyisenä  matemaatiikan kasvattajana ei ole kovin hyvin tiedostettu. Vai onko niin, että päättäjien mielestä ei enään riitä, että päiväkoti tukee lapsen myönteistä suhtaumista matematiikkaa kohtaan, niin että hän tuntisi sen oppimisen mielenkiintoiseksi toiminnaksi, joka on sekä merkityksellistä että mielekästä?

Entäpä miten paljon päiväkotiin sijoitettu hyvä työ vaikuttaisi opetusviranomaisten mielestä myöhempään matematiikan oppimishalukkuuteen? Japanissa lapset saavat varhain matematiikkakasvatusta ja teknologia on korkealle kehittynyt. Sen sijaan maan itsemurhatilastot kertovat toisenlaista kieltä kansalaisten mielenterveyden huomioimisesta.  Entäpä ne muut matemaattisia taitoja nakertavat ongelmat, joita (Al) artikkeli myös sivuaa? Laskimien ja tietokoneiden käyttö näyttää laiskistavan opiskelijoita esimerkiksi lukiossa.

Itse muistan vielä ajan, kun isoveli kävi yläastetta ja osallistui tasokurssi-opetukseen. Tästä sittemmin luovuttiin, koska tasokurssien kielissä ja matematiikassa uskottiin aiheuttavan eriarvoisuutta. Oma veljeni kirjoitti aikoinaan kuusi laudaturia, ehkä tämä sitten oli sitä vaarallista eriarvoistumista. Onko sitten parempi tämä nykyinen malli, jonka tuloksia nyt ihmetellään. Miten nykyinen meininki tukee lahjakkaita oppilaita ja miten se tasapäistää oppilaita noin ylipäänsä?

 

En väheksy matematiikan opettamisen merkitystä varhaislapsuudessa. Erityisesti siitä on osoitettu olevan tukea tytöille, jotka pärjäävät usein poikia paremmin kielellisissä tehtävissä, mutta jo 2. luokalta lähtien vieroksuvat matemaattisia ongelmia. Tämä ei toki koske kaikkia tyttöjä, eikä poissulje sitä, etteikö myös poikalapset tarvitsisi innostavaa ja tasokasta matematiikan opetusta. Pojilla on eräs varhainen etu, että he ovat jo päiväkodissa kiinnostuneita geometrisistä leluista, joiden rakenteluun he käyttävät runsaasti aikaa. Näin he kokevat miellyttävän tuttuuden tunteen, kun nuo muodot tulevat vastaan koulun matematiikan tunnilla.

Leikki on muutenkin lasten  luontainen tapa oppia asioita n. 0-7 vuoden iässä. Oman harjoittelukokemukseni mukaan erityisesti esikoulupäivä on nykyisin tiivis ja täynnä toimintaa. Myös asiaa tutkineet sanovat, että vapaalle,  luovalle ja täysin lasten omaehtoiselle leikille ei näytä jäävän tilaa oppimis- ja tuloskeskeisessä koulumaailmassa. Koulussa vaaditaan tiedollisia tietoja ja taitoja. Pitää oppia lukemaan ja laskemaan.

Vapaa-ajalla lasten leikkiaikaa ja mahdollisuuksia syövät aikuisvetoiset harrastukset, median käyttö ja ihan vain se, ettei parhaan leikkiaikanakaan löydy vertaisia pihalle leikkimään. Mielestäni lapsilla ei ole kiire leikinomaisesta esikoulusta siihen oikeaan kouluun. Leikki-ikä lyhenee ja sitä myöten myös se lapsuuden luova aika, jolloin lapsi rakentaa minuuttaan ja kehittää tärketä vuorovaikutustaitojaan vertaisten kanssa. Lev Vygotsky on todennut leikin kehittävän lapsen taitoja hänen lähikehityksen vyöhykkeellään. Kun lapsen mielikuvat siitä, mitä hän haluaisi jo osata, kohtaa karun todellisuuden, lapsi ylittää tuon kuilun leikin avulla. Ja samalla hän oppii uusia taitoja ja lapsen oppimisvalmiudet kehittyvät. Leikki tukee lapsen myönteisen minäkuvan kehitystä, jolla on arvaamaton ennaltaehkäisevä merkitys myös tulevien koulunuorten mielenterveydelle. Täydelliseen leikkiin uppoutumista voi kuvata sanalla flow, virtaus. Tuossa kokemuksessa on kyse kouluoppimisen siemenestä, kyvystä sitoutua käsillä olevaan tehtävään. 

Sama leikkisä virtaus pitäisi tuoda myös osaksi varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen matematiikkakasvatusta. Matematiikkaa voi opettaa monella tavalla. Esimerkiksi Ruotsissa oli havaittu, että lapsi oppii hyppimällä trampoliinilla saman aikaisesti aakkosia tai laskuja. Eri tavoin liikunnan ja loruttelun kytkeminen oppiaineen sisään voi olla mielekäs tapa oppia uusia asioita liikkuvaiselle lapsella. Onhan leikki lapsen luontainen tapa oppia. 

Seuraamalla matematiikan huippuopetuksen maita, suomalainen kouluopetus näyttäisi huomioivan hieman jälkijättöisesti lapsen matemaattisen herkkyyskaudet. Joensuussa on kuitenkin tehty onnistuneita kokeiluja päiväkodin ja alkuopetuksen kanssa, jossa varhaisesta matematiikan opetuksesta on hyötynyt koulukin. Oikea-aikaisuus mutta myös sopiva pedagoginen toiminta tukevat lapsen siirtymää toiminnallisesta konkreettisten asioiden maailmasta matematiikan tiedolliseen symbolikielen maailmaan. Onhan lapsi jo saanut monia kokemuksia matematiikan maailmasta – jakaen ja verraten eri asioita tutussa leikkiympäristössä. 

 

Lähteet:

Vasu:

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066

Esi OPS:

http://www02.oph.fi/ops/esiopetus/esiops.pdf

Tutkimustietoa:

http://www.opperi.fi/06_kirjallisuus_tutkimus/63_tutkimustietoa.html

leikistä:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74725/Venetpalo.Aino%20ja%20Tiihonen.Milla.pdf?sequence=1