WhatsApp?

Kevätsiivouksen lomassa kuuntelin kun teinin kännykkä vislasi alvariinsa. Ihmettelin ääneen, että miten jollakin voi olla niin paljon asiaa. Diginatiivi valisti minua kärsivällisesti, että kyse on WhatsAppista. Aha. Siis mistä? -Se on sellainen kännykkäsovellus, jolla kaveriryhmä viestittelee keskenään. Menin nettiin valistumaan lisää. Ja onhan se sellainen, vähän kuin Messengeri mutta kännykässä. Voit lähettää kaikenlaisia hymiöitä itseilmaisusi tueksi mutta sen lisäksi myös kuvia, videoita, ääntä tai vaikka karttaselvityksen, jos kaveri kysyy: ”Miss oot?”

Ja niitä kavereita voi olla itsekutsutussa ringissä 30 ja jokainen näkee viestit ja voi kommentoida niihin online. Koetan myös pysyä kartalla, mitä kaikkea lapset näillä älypuhelimillaan puuhaavat, mutta ilmeisesti minun ei pitäisi olla kovin huolissani. Meille vanhemmille kuuluu tuo ikiaikainen rajojen asettamisen vastuu, joka tulee esille esimerkiksi nukkumaanmenoaikaan.Tänään oli myös Aamulehdessä juttu  otsikolla ”Viihde vaarantaa koulumenestyksen”. Siinä kerrottiin miten helposti lapset ja nuoret jumittuvat television, tietokoneen, pelikonsolin ja tablettien ääreen. Suurkulutuksen terveysriskit ovat tutkimusten kautta tiedossa. Nuori Suomi laati 7-18 vuotiaille fyysisen aktivisuuden suosituksen vuonna 2008, jonka mukaan ruutuaikaa saisi olla max kaksi tuntia päivässä. Erityisesti ruutuaika syö lapsen koulutehtäviin, lukemiseen ja nukkumiseen liittyvää aikaa, sanoo tutkija Heidi Syväoja. Likesin tutkimuksen mukaan älyä haastavista peleistä voi toisaalta olla myös hyötyä oppimisen kannalta. 

Laitekirjo alkaa olla sitä luokkaa, ettei viihdetarjonta ole vähenemään päin. Pelit, chattailu ja muu netinkäyttö on jo luonnollinen osa lasten elämää. Silti. Haluan että lapset ja nuoret liikkuvat ja muistavat kertoa vanhemmilleenkin missä ja kenen kanssa. Pohdin myös tunnemaailman turtumista elämysten täyteisessä kulttuurissa. Jatkuva elämysmylläkkä ja sen tarjoamat sisällöt myös turruttavat. On hankala asettua empatiakykyiseksi kaikelle kaiken aikaa. Väistämättä tunnereaktiot loivenevat ja eläytymiskyky hiipuu, jos ei välillä pidä taukoa ja muista myös olla offline akkuja lataamassa. Tunneköyhäksi muuttuessaan ihmistä vaivaa piittamattomuus lähimmäisestä. Siksi olen valikoivan ja kohtuullisen median käytön puolestapuhuja. Normaali tunneskaala ja läsnäolo on niitä slowlifen taitoja, joista on perheissä kysyntää.