Miksi meidän tulee olla käärmeitä eikä lampaita?

Hyvä/paha-dualismi

Matteus 10:16 Jeesus lähettää apostolit ”kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viekkaita kuin käärmeet, ja puhtaita kuin kyyhkyset.”

Kreikan kielisessä Raamatussa esiintyy sana hoi ofeis – käärmeet. Sama sana esiintyy UT:ssa myös kohdissa Mt. 7:10, 23:33, Mk. 16:18, Lk. 10:19, Ilm. 9:19, 12:9, 12:14.

Painotus on näiden kahden asian samanaikaisuudessa, joten kyse on luonteenpiirteistä, jotka voivat yhdistyä samassa ihmisessä – olla viisas ja älykäs jottei lankeaisi vihollisen kavaliin ansoihin, mutta ei älykäs sellaisella kylmän laskelmoivalla tavalla vaan totuudessa pysyen.

Genesis (1Moos.) 3:1 esiintyy sama kr. ofeis-käärme. Englanniksi sana kääntyy ”serpent” (eikä snake), joka merkitsee matelevaa, mytologista eläintä.

Hyvän ja pahan tiedon puu

Käärme ”the Serpent” vietteli ihmisen syömään Hyvän ja pahan tiedon puusta, mikä johti ihmisen karkotukseen Edenin paratiisista. Ei siis ollut kyse tavallisesta käärmeestä, koska hänellä oli puhetaito. Tämän lankeamuksen jälkeen emme voi enää valita pelkästään hyvää tietoa. Tarvitsemme erottelukykyä, jonka Jumalan Pyhä Henki antaa, muuten olemme tiedon kanssa ennen pitkää pulassa. Moraalinen tietoisuus asioiden tilasta perustuu hyvän ja pahan tunnistamiseen ja erottamiseen. Syntinen ihminen ei tiedä olevansa syntinen, ennen kuin Jumalan Pyhä Henki valaisee hänelle hänen sielunsa tilaa.

Käärme on laajasti tunnettu hahmo maailman eri mytologioissa. Mayat, muinaiset egyptiläiset ja monen muun kansan mytologiat tuntevat tarunomaisen käärmeen ja palvovat sitä eri tehtävissä, mm. hedelmällisyydeen, kuolemattomuuden (käärmee uusii nahkansa aika ajoin), ukkosen ja salamoiden hahmossa  jne. Serpent -käärmettä kuvataan usein temppeleiden tai muiden pyhien paikkojen vartijoina pakanallisissa mytologioissa.Tämä saattaa liittyä mm. havaintoon käärmeiden kyvystä puolustaa kenttäänsä kokiessaan ulkoista uhkaa. Ne usein pitävät itsellään saavuttamaansa maata puolustaen hallussaan olevaa aluetta.

Samoin Raamattu opettaa, että jokainen askel jonka uskossa otamme on oleva meidän (Joos. 1:3). Se maa on siis vallattu viholliselta pois. Mitä muuta hyvää voimme oppia käärmeeltä? Se pikemminkin taistelee kuin perääntyy kokiessaan ulkoista uhkaa vartioidessaan aarrettaan. Samoin Kristityn tulisi taistella hyvän puolesta, vartioidessaan jaloa uskon aarretta eikä luovuttaa viholliselle yhtään ylimääräistä maata.

Lammas on eläin joka pakenee vihollista, ja on täysin aseeton suden tullessa. Sen vuoksi Jeesus ei kehottanut apostoleita käyttäytymään kuin lampaat, vaikka niihin meitä muissa yhteyksissä verrataan. Kyyhkynen on vilpittömyyden ja viattomuuden esikuva. Kun käärme on aikeissaan kavala, kyyhkynen taistelee rauhan asein. Käärme matelee maassa, kyyhkynen nousee siivilleen. Kyyhkynen ei ole neuvoton vaan viisas taistelussaan pahaan vastaan. Kyyhkynen toimii Jumalan lähettiläänä, hänen tahdolleen kuuliaisena ja koetuksen kestäen. Käärme puolestaan kysyy kiusoitellen:”Onko Jumala todella sanonut…?” ja nostattaa uhrinsa mielessä epäilyjä jotka vievät lankeemuksiin. Älylliset epäilyt ovat käärmeen juoni niin Paratiisissa kuin yhä tänä päivänäkin. Olemmeko aivan varmoja, että olemme ymmärtäneet Jumalan Sanan oikein? Ehkäpä Jumala tarkoittikin jotakin muuta.. otamme jotain pois tai lisäämme jotain –  ja sitten ihminen huomaakin olevansa jo allikossa!

Käärmeen myrkkyhammas voi muuten yhtä hyvin lääkitä kuin myrkyttää uhrinsa. Jumalan Sana – jota verrataan kaksiteräiseen miekkaan – erottelee nivelet ja ytimet. Kun lääkäri suorittaa potilaalleen leikkausta, hän erottelee sairaan kudoksen terveestä. Samoin Raamatun sana erottelee moraalisen ytimemme höllyvästä saastasta. Kun alkukirkon aikaan marttyyrien veri vuosi, siitä sanottiin että marttyyrien veri oli siemen. Maailma luullessaan hävittäneensä uskon/uskovat maanpäältä joutui pettymään sillä niin itsepintainen oli aidon uskon elinvoima – sitä lujemmin se takertui kansan sydämiin ja mieliin.

Kaikesta tästä voimme päätellä, ettei Jeesus antanut apostoleilleen mitään sellaista mallia, jossa juostaan parkuen vihollista karkuun ja ollaan hampaattomia ja tietämättömiä. Käärme on lujahermoinen kaveri, ja kun me puolustamme hyvää samalla sitkeydellä, olemme voittamattomia hyvän taistelussa. Vihollisen edessä ja vastustaessa meitä kannattaa muistaa, että on yksi joka on murskannut käärmeen pään. Vaikka häntä vielä heiluu ja kieli lipoo.
Toisin kuin ehkä ajatellaan, VT ei suhtaudu käärmeeseen yksinomaan kielteisesti. Mooses kantoi käärmettä sauvanaan. Erämaassa hän asetti vaskikäärmeen sauvan nokkaan, ja jotka siihen katsahtivat, paranivat.

Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli ja edustaa puhtautta, rauhaa ja vapautta. (Matt. 3:16) Kyyhkynen toi Nooalle tiedon maan löytymisestä ja samalla rauhasta Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän tulee siis olla tuon rauhan tiedon välittäjiä, mutta yhtä peräänantamattomasti kuin aarrettaan valvova käärme.

Käärmeen Raamatun tulkinnassa Jumala ei tarkoita mitä sanoo. Mutta me uskomme, että Jumala tarkoittaa mitä sanoo, ja pysysmme hänen sanassaan!

Tässä esitin muutamia ajatuksia pohtiessani, miksi ajattelen, että Jeesus kehoitti meitä käyttäytymään käärmeen tavoin mutta olemaan vilpittömiä kuin kyyhkyn. Ehkä teille nousee lisää ajatuksi!