Ajatuksia kristillisestä koulusta

Olen viettänyt aikaa pohtien, mitä hyviä puolia kristillisellä koululla ja varhaiskasvatuksella voisi olla. Olen lukenut myös muutamia kriittisiä mielipiteitä. Usein niissä perustellaan tavallisen koulun valintaa huolella, että kr.koulu aiheuttaisi lapsille kapeakatseisen maailmankuvan. Voihan tuo olla aiheellinenkin huoli. Olen huomannut, että sellaisen maailmankuvan voi saada, vaikkei asiaan liittyisi mitään uskonnollista.

Sen sijaan muutamia hyviä puolia kokosin tähän. Olen vain kerran lyhyesti vieraillut kristillisessä koulussa, joten nämä ajatukset on enimmäkseen poimittu netin keskusteluista tai lehdistä, koska minulla on kokemusta vain tavallisesta koulusta. Parasta kr. koulussa on lämmin ilmapiiri ja pienen koulun synnyttämä kyläkoulumainen tunnelma. Siellä on mahdollista suorittaa koko peruskoulu 1-9, sekä muutamissa tapauksissa myös päiväkoti ja esikoulu. Kouluissa voi myös toimia iltapäiväkerhotoimintaa ja sinne on mahdollista jäädä harrastamaan koulupäivän jälkeenkin. Koulussa käydään samat sisällöt kuin kunnallisellakin puolella, mutta sen lisäksi kristilliset juhlapyhät juhlistavat arkista puurtamista.

Kasvatuksessa huolehditaan siitä, että oppilaat oppivat pitämään myös huolta toisistaan. Kristillisissä kouluissa esiintyykin kunnallisia kouluja vähemmän järjestyshäiriöitä ja koulukiusaamista. Täysin vapaa kr. koulukaan ei ole ongelmista, mutta niihin puututaan valppaammin ja lapsia kannustetaan suhtautumaan kunnioittavasti toisiin ja erilaisuuteen. Kr. koulu on monelle aikasemmin koulukiusatulle ollut turvallinen paikka. Hyvä kristillinen koulu on arvomaailmaltaan yhteiskristillinen ja sinne hyväksytään oppilaita kaikista kirkkokunnista. Myös ateistit ovat tervetulleita.

Korkeatasoisia opettajia on saatu opettamaan kr.kouluissa. Tunnen yhden sellaisen henkilökohtaisesti. Tämä nuorimies on hyvä roolimalli pojille, iloinen, päihteetön, tasapainoinen ja räväkkäkin. Lisäksi hänellä on henkilökohtainen usko, jota hän ei häpeile.

Juttelin myös vanhemman kanssa, joka kertoi lastensa siirtymisestä uuteen kristilliseen kouluun. Hän sanoi, että molemmat ovat olleet tyytyväisiä ja saaneet uusia kivoja ystäviä. Pojan koulumotivaatiossa oli tapahtunut selkeä muutos ja arvosanat ovat parantuneet. Ympäristönvaihdos oli tässä tapauksessa onnistunut. Vanhempi sanoi, ettei kr.koulukaan täydellinen lintukoto ole, silläkin on omat kapinalliset nuorensa. Mutta niinhän se on joka paikassa – seuransa voi valita.

Erikoista kristillisessä koulussa on se, että päivä voidaan alkaa yhteisellä rukouksella. Oppilaat kantavat yhdessä ehdottamiaan rukousaiheita. Kun olin lapsi, minunkin kunnallisessa koulussa oli aamunavauksessa rukousta ja virsi tai hengellistä musiikkia. Jouluna meillä oli ala-asteella upea Jouluevankeliumi-näytelmä, sekä paljon hauskaa näytelmällistä ohjelmaa ja hienoa musiikkia.

Hankalinta näissä kouluissa voi olla sisäänpääsy. Jonot voivat olla pitkät, koska luokkakoot ovat pienet. Koulu on oppilaille maksuton, mutta vanhemmat osallistuvat 10 % kannatuksella lukukausimaksuun. Tämä voi tapahtua esim. myyjäisten ja konserttien muodossa, joka voi myös olla hauskaa ja perheitä yhdistävää toimintaa. Jos koulu ei ole saanut pysyvää toimilupaa, voi erityisoppilaalta sen vuoksi estyä pääsy yläkouluun. Silloin kunnallisella puolella on paremmat resurssit tukea kalliita erityistarpeita. Erikoiselta voi myös tuntua, jos menee adventistien kouluruokailuun, jossa liha on korvattu soijalla ja pavuilla. Toisaalta, onhan ruoka kaiketi koulunkeittiössä samana päivänä valmistettua ja kotonakin voi syödä perheen kesken liha-aterian.

Muihin haasteisiin voi kuulua kaukainen sijainti. Mutta onko se sittenkään niin suuri juttu jos kuljettaa lapsensa hyvään paikkaan ja terveelliseen ystäväpiiriin? Moni vanhempi vie mukisematta monta kertaa viikossa lapsensa jääkiekkoareenalle.  Kun mielessä väikkyy lapsen upea tulevaisuus, ei kaukalon reunalla vietettyjä tunteja ja bensoja lasketa.