Aviokriisistä Afrikkaan

Usein ajatellaan, että jos Jumala jotakuta kutsuu, hänen täytyy olla joku vanhus. Asian onkin päinvastoin – Jeesus kutsui nuoria aikuisia tiimiinsä! Emme tiedä hänen oppilaittensa tarkkoja ikiä, mutta he kaikki olivat reilusti alle 30-vuotiaita. Nuorin saattoi olla alle 20.

 

stock-photo-9910842-happy-parents-piggybacking-their-children.jpg

Nuori aikuisuus on haaste jo sinänsä sillä juuri silloin ollaan hyvin kiireisiä ja monenlaiset prosessit ovat työnalla. Ollaan kiinni ajallisissa – on elettävä perhe-elämää, rakennettava taloa, remontoitava, hankittava rahaa ja luotava uraa. Joskus tämä kaikki ei kuitenkaan riitä luomaan elämään tarpeeksi sisältöä. Tavaran kerääminen itselle ja oman edun tavoitteleminen ei tunnukaan enään mielekkäältä ja tyydyttävältä.

 

Tällaisesta tilanteesta löysivät itsensä Pekka ja Jessica Berg. He ovat suomalaisia nuoria aikuisia, joille Jumala laski kutsun Afrikan orvoista ja katulapsista.

Alku ei näyttänyt lupaavalta. Avioliitossaan seurakuntanuorina kasvanut pari joutui kriisiin ja ajautui elämässään seurakunnan ulkopuolelle. Ero ajatukset eivät olleet parille vieraita tuohon aikaan ja alkoholi tuli tutuksi. Viikonlopun viinipullo tuli läheisemmäksi kuin seurakunnassa käyminen.  Työt kuitenkin hoidettiin.

Muutos rutiiniin tuli monen vuoden jälkeen, kun paikkakunnalla vierailli uskovainen pariskunta. Heidän esirukous vapautti Pekan ja Jessican alkoholinhimosta, josta ei enään oma apu riittänyt irrottautumaan.

Noihin aikoihin Heidi Bakerin kirja herätti Jessican ajattelemaan Mosambicin orpoja. Heidi Bakerin työ on African orpojen auttamista sisällissodan jälkeen ja tämä työ kosketti myös Bergin pariskuntaa. Bakerin lähetyskoulu, joka kestää 2,5 kk, vastasi Pekan ja Jessican kaipuuseen. Säästöjä ei ollut ja taloudellisesti lähteminen oli iso ponnistus.

stock-photo-13553817-african-girls.jpg

Pekalle lähetystyön ajatteleminen oli erityinen haaste sillä hän on lapsena ollut Tansaniassa vanhempiensa lähetyslapsena. Hän tiesi millaisia asioita on odotettavissa. ”Johdatuksesta pitää olla tosi varma” ajatteli Pekka ja omien vanhempien johdatuksen Pekka oli kyseenalaistanut lapsena.

Mutta Jumalalle ei ole mahdottomia asioita! Pekka ja Jessica luottivat, ettei tämä koulutus ollut oma juttu vaan Jumalan avaama mahdollisuus. Lapset otettiin mukaan työhön, eikä heitä jätetty sisäoppilaitokseen. Vanhemmat tekivät alusta päätöksen, etteivät he yritä itse innostaa lapsia tähän lähetystyöhön vaan jättivät senkin Jumalan käsiin. Niin molemmssa lapsissa sai syntyä ilo ja oma into afrikkaan lähtemiseen.

Heidi Baker opettaa etsimään ”sitä yhtä kadonnutta”. Tarkoitus ei ole tavoittaa suuria massoja. Stop for the one – slogani voi johtaa koko kansakunnan tervehtymiseen. Bergit uskovat, että riittää kun pysähtyy yhden orvon tai hyjätyn lapsen kohdalla. Tähän myös Jumala sitoutuu.

Jatkossa perhe suunnittelee jatkavansa työyhteyttä Heidi Bakerin järjestössä. Kirkkojen rakennusprojekti kutsuu heitä. Järjellä tuntuen lähteminen ei tunnu mahdolliselta, mutta tarve on akuutti ja he tuntevat että uskolla ajatellen kaikki järjestyy.

Yritystoimintaa, omakotitalo, auto – kaikkea tätä Bergin perheellä on ollut, mutta se ei enää tyydyttänyt. Tuli oivallus, että halutaan antaa se kaikki maailman vähimpien auttamiseen. Energiansa saisi kyllä kulumaan taloihin ja sisutamiseen aivan hyvin, mutta Jumalan kutsu on nyt voimakkaampi. Luopuminen tästä kaikesta tuntui siksi helpotukselta eikä suurelta menetykseltä.

Meidän tulisi myös tehdä jotain – usko on läpivirtaava juttu eikä sen vain tule antaa sataa meidän laariin”, pohtii Pekka.

”Se tukehtuu jos me pidetään se vain itselle” täydentää Jessica.

Lähihoitaja Jessica uskoo voivansa käyttää koulutustaan lasten parissa. Pekan koulutus antaa valmiuksia rakennusprojektiin. Talentit ovat käytössä.

 

 

Katso koko haastattelu:

Lähde: TV7; Koputus 112 Haastateltavana Pekka ja Jessica Berg

http://www.tv7.fi/vod/series/?series=183

Children of the world – Amy Grant:

 

Kuvat: www.sxc.hu

Hyvinvointi Mieli Syvällistä