Kerhossa

Jihuu – ensimmäinen Laululähetyslautta on onnellisesti vedettynä ja paikalla oli peräti 10 lasta. Mukavaa oli se, että myös muutama aikuinen jäi laulamaan kanssamme. Lapset olivat iältään 9 kk – 8 vuotiaaseen koululaiseen.

Vaikka minulla kipparina olikin muutama perhonen mahassa, ja ennätin häröillä kerhotilan lukituksen kanssa, lapset viihtyivät, eikä mitään peruuttamatonta vahinkoa syntynyt. Miehistön esittelyn jälkeen ”eskari-Elli” piti lapsille äänenavauksen. Kaikki suihkuttelivat ässä-suihkussa alkulämmittelyksi. Lauloimme iloisen afrikkalaisen laulun djembe-säestyksellä:

Tule mukaan rakennetaan vahva piiri, sovintoon ja ystävyyteen.

Toinenkin piirilaulu ”Nyt istuudumme piiriin” seurasi, jonka jälkeen oli hyvä ottaa pieni tutustumisleikki. Lapset, jotka istuivat omilla lattiatyynyillään, saivat vaihtaa keskenään paikkoja aina, kun väite sopi heihin. Suosituin oli yhden äidin keksimä ”kaikki jotka tykkää karkeista vaihtaa keskenään paikkaa”.

Sitten oli aika kuunnella CD:ltä Laululautta laulu ”Nyt”. Jaoin lukutaitoisille nuotit ja lauloimme laulua pianosäestyksellä. Luin lapsille myös ekan laululautta-kirjan tarinan.

Otimme vanhan pyhäkoulu laululeikin ”Milläs minä pääsen taivaaseen?”. 4-vuotias oli mielellään näyttämässä muille lapsille esimerkkiä.

Luin lapsille Piplia lapsille -kirjasta ”Menkää kaikkeen maailmaan”. Lauloimme laululeikin ”Pienen pieni leppäkerttu”.

Lauloimme muitakin lasten toivomia laululeikkejä: ”On valo vihreä”, ”Pyörät ne pyörivät ympäri” ja ”Jumalan Kämmenellä”.

Lapset kuuntelivat myös mielellään Tammen kultaisen kirjakerhon kirjan ”Onnellinen perhe”. Juttelimme hiukan synttäreistä ja kävimme läpi kaikkien iät. Ryhmän keski-ikä oli 4, 4 vuotta. Se on hyvä ottaa jatkossa huomioon, että vain muutamat osasivat jo lukea. Seuraavalla kerralla täytyy miettiä helppoja lauluja. Nuotit askarreltiin kuitenkin omiin mappeihin. Ensikerralla voisimme tehdä jokaiselle omat nimitarrat, että mapeista tulisi henkilökohtaiset. 4-vuotias toivoi myös jotain pientä askartelua, joka on hyvä idea.

Lopuksi lauloimme hartaan iltalaulun ”Mä olen niin pienoinen”. Kerho oli onnistunut, koska tilat olivat lapsiystävälliset ja viihtyisät, ja lapset lähtivät hyvin mukaan. Minun meripoikalakkini auttoi hiukan eläytymään lautan tunnelmaan sekä hyllyltä nappaamani puinen laiva-rekvisiitta. Lapset saivat istua tai makoilla ja tämän ikäisille laululeikit olivat mieluisia. Välillä liikuimme vauhdikkaasti Esim. pyörän polkeminen lattialla oli kaikista innostavaa. Ensi kerraksi voisin ehkä myös tehdä lorupussin, jossa olisi tuttuja lauluja ja lyhyitä rukouksia tai lyhyt raamatunlause kauniin enkelinkuvan kanssa. Sieltä voisi vetää sattumia.

Tästä on hyvä jatkaa!