Lapsilähtöistä

Kun tulin tänään kotiin, terasilla oli vastassa tällainen näky…

Mitä tänään pohdin

Että nykyvanhemmalle on ihan normaalia lapsen ilmoittaminen enkkukerhoon syntymävuonna. Monia valintoja on tehtävä varhain, koska ilman jää helpolla. Toisaalta, en tiennyt, että lapseni jää jo ekan vuoden jälkeen pikkusisaruksen kanssa kotiin.
Luennolla kuutelin mielenkiintoista juttua lapsuuskäsityksistä. Erityisesti antropologinen oli mainituista kiinnostava. Mietin miten oma leikki-ikäinen loruilee ja sanoittaa laulutekstejä ihan tuosta vaan.
Kuitenkin ihmettelin, ettei lapsuuskäsityksiin kuulunut lainkaan Teologista lapsuuskäsitystä. Miksiköhän? Miksi lapsen hengellisyys sivuutetaan niin kepeästi? Kertooko se enempi kulttuurimme aikuisista? Huomaan, että tällä lähestymistavalla on tilausta ja ”markkinarakoa” kasvatuksen kentällä ..vaikka kaupallisuutta vierastankin.

 Mietin myös, mistä lapsen vapaa-aika täyttyy kun se ei ole hoidossa? Siis kun hän on kotihoidossa.

Mitä muruseni mietti tänään rakennettuaan ulkosalle näin upean majan? Minä mietin ainakin, miten viisas mummo tytöllä on, kun antaa hänen puuhata omilla ehdoillaan!

Luennolla tulin siihen tulokseen, että päiväkodissakin tulisi olla hyppynaruja ja kuminauhoja, joiden parissa lapset itse leikkivät ja harjaantuvat. Sellaisilla me leikimme lapsuudessamme. Pojilla hyrrät ja diapolot ajavat saman asian.
 
Uusista lähestymistavoista ja lapsilähtöisyydestä kertoo myös seurakunnan liikuntapainotteinen päiväkerho. Että jumpataan salissa hiki hatussa, eikä vain istuta sievästi penkillä kuuntelemassa kun täti lukee! Ja sitten tauolla jaksetaan hetki istuakin ja kuunnellakin jotain tärkeätä. Otetaan lapsen tarpeet huomioon kokonaisvaltaisesti. Samaan syssyyn ajattelin, että miksi ei seurakunnalla voisi olla kokonainen päiväkotikin. Miksi vain kotona olevat lapset pääsevät nauttimaan päiväkerhojen hyvästä annista?
 
Opettajan kanssa erimieltä olin lapsen myöhäisestä päiväkotiin viemisestä. Lapsen on hyvä saada joskus nukkua pitkään ja viettää rentoa kotiaamua, vielä hänellä on aikaa joutua järjestäytyneen yhteiskunnan rattaisiin. Mutta onhan sekin asia totta, että näin valiten lapsi jää ehkä jostakin ulkopuolelle. Kaverit usein valitaan päivän alussa. Myöhään tuleva lapsi saattaa jäädä ystävyyksien ulkopuolelle. Uusi ajatus siis minulle vanhempana!

Luennolla sanottiin, että monet ongelmat johtuvat siitä, että aikuiset ovat kadottaneet yhteyden lapsuusmuistoihinsa. Sain 10 min aikaa pohtia merkityksellisiä lapsuusmuistojani. Niistä tuli seuraavanlainen ajatusvirta:
 

Maalaiskaupungissa. Lapsuus samaan aikaan rakennetulla asuinalueella. Lintukoto.

 

Nalleni, keskuskoulun jumppasalin köydet, kirjaston satutunnit, lastenleirit Ojutjärvellä, Saurunpellolla leikit, Valottelu syksyisin kotikadun lasten kanssa, paljon kavereita ja isot ja pienet yhdessä kisailemassa, pesäpalloa, kumppaa, Kirkonrottaa ja muita pihaleikkejä, hevostyttönä ravitallilla, vapaus liikkua, ala-asteen hauskat kerhot koulun jälkeen, seurakunnan tyttökerho, turvalliset aikuiset, läsnäolevat vanhemmat, sisarukset, lapinmatkat, mummolan tuoksuva niitty, barbie-leikit, kirjasto ja kirjojen maailma, ilmaisuus ja maksuttomuus harrastuksissa, pyöräily, musiikiopisto niin hyvässä kuin pahassa, piirtäminen, osuuspankin kuvaamataidonkisat, ilman TV:tä/kavereiden ohjelmat, sirkusta ilman lippua, Kevätmarkkinat, K-kaupan pikkujoulut, pyhäkoulun juhlat, ala-asteen joulujuhlat, koulun kevätkirkko, Naperot-lastenteatteri, tytöt ja pojat leikkimässä yhdessä, laskettelu, hiihtäminen Simpsiölle, irtokarkit ja Väiskin kioski, leikkipuistossa usein paljon lapsia ja vähän aikuisia, veljen flyygelin soittoharjoitukset, perhepäivähoitolapset, äidin kotiruoka, Rannankulma koulumatkoilla, yökyläily kavereilla, uimakoulu ja uimahalli, luokkaretket, kaurapuuroaamiainen, kodinomainenhoito (oli kiva eskari-ikään asti), lastenradio, lastenlaulut, radiokuunnelmat, kavereiden loputtomat soittoläksyt, lankapuhelimella kavereille soittelu ja lisäajan kysyminen, mäenlasku joenrannassa, vappukukkienmyyminen, omenalaatikko jouluna, pelottava palosireenin soitt, Apu-lehden paperinuket, Tiskileikit,  Oma kissa & Vaarin porot. 

 

..ja sen vastapainona Nykypäivän lapsuus. Hyvää on silloin kun on turvallista. Kun lasten suojellaan Lööppi-uutisilta ja turhalta tiedolta. Turvallisen jännityksen tarjoamisen haaste. Opettaa lapsi järkipäässä tekemään omat valinnat.  Ei ylisuojeltua ”kupla”-elämää, mutta riittävästi informoitua. Hyvää on, jos lapsella on pieniryhmä ja kiireettömyyttä. On Lähiruokaa.

(jatkuu)