Mitä tapahtui Joosefille?
Joosef oli se mies, joka otti hoitaakseen Jeesuksen maallisen isyyden. Joulukertomuksessa hän noudatti enkelin ohjetta, eikä hylännyt Mariaa, vaikka tiesi, ettei se, mikä naisessa oli siinnyt, ollut hänestä. Joosef ei purkanutkaan kihlausta hiljaisesti, vaikka se olisi ollut hänelle kunniallisena miehenä ymmärrettävä teko. Siinä näkyy hänen nöyrä mielenlaatunsa.
Mariasta kerrotaan paljonkin, hänen raskaudestaan, enkelin ilmestymisestä, sukulais- Elisabetin tapaamisesta ja siitä miten Maria kätki kaiken sydämeensä ja tutki tapahtuneita mielessään. Näistä mietteistä, hän on saattanut kertoa aikanaan lääkäri Luukkalle, joka kirjoitti evankeliuminsa. Mutta kun paimenet ja idän tietäjät ja enkelit olivat menneet menojaan, mitä tapahtui puuseppä Joosefille? Miksi tiedämme Jeesuksen isästä niin kovin vähän?
Salaisuutta raottaa muutama kertomus Jeesuksen lapsuudesta. Kun oli kulunut kahdeksan päivää lapsen syntymästä, vanhemmat veivät hänet ympärileikattavaksi Jerusalemin temppeliin juutalaisen tavan mukaan. Joosefin ja Marian poika sai enkelin ilmoittaman nimen, Jeesus – Jeshua. Näin esikoisena Marialle syntynyt poika pyhitettiin Herralle. Tiedämme, että Joosef suojeli Mariaa ja lasta viemällä heidät turvaan Egyptiin vainoharhaista Herodes Suurta (73 – 4 eKr.), joka muun muassa surmautti oman vaimonsa.
Muurari vai puuseppä?
Tiedämme, että Joosef oli puuseppä. Tai pikemminkin rakennusmies. Raksamies-Joosef. Uusimman tutkimuksen mukaan on mahdollista, että Joosef oli pikemminkin kiviseppä. Sepforis oli luultavasti Galilean alueen merkittävin kaupunki, vaikka sitä ei mainita Raamatussa. Herodes Suuri rakennutti yhteistyössä Rooman kanssa aluetta. Hänen kuoltuaan jälkeläinen Herodes Antipas (20 eKr.-39 jKr.) hallitsi Galielan aluetta. Häntä Jeesus kutsuu Luukkaan evankeliumissa ”ketuksi”. Kettu-Herodes aloitti Sepforiksessa rakennustyöt, jotka historioitsija Josefuksen mukaan valmistivat kaupungista ”Galilean koristeen”. Paikasta on kaivettu esiin mm. Roomalainen teatteri, joka kokonsa puolesta veti 4000 – 4500 yleisön. Teatterin koko kertonee jotain kaupungin koosta ja luonteesta. (Aikansa Tampere?) Teatterin istuimet oli hakattu kallioon ja osa istuimista ja portaista tehtiin kalkkikivilaatoista. Tuosta teatterista oli vain noin tunnin matka Nasaretiin, Jeesuksen kotikaupunkiin. On siten mahdollista, että Joosef on osallistunut näihin rakennusprojekteihin.
Mutta yhtä hyvin voi arkeologien mukaan olla, että teatteri on rakennettu vasta 100 vuotta Jeesuksen jälkeen. Joka tapauksessa Sepforiksen kaupungin rakennustyöt ovat saattaneet tarjota rakennusmies Joosefillekin töitä, jonka tarvitsi Marian ja Jeesuksen lisäksi esikoisen jälkeen syntyneille nuoremmille veljille (Jaakob, Joosef, Simon, Juudas) ja nimeltä mainitsemattomalle pikkusisarelle – turvata leipä ja toimeentulo. Olen taipuvainen ajattelemaan, ettei lapsenmurhaaja-Herodesta Egyptiin nuorena miehenä paennut Joosef tuntenut mitään suurta tarvetta veljeillä Sepaforiksen väen kanssa ja eritoten heidän hallitsijansa Herodes Antipaksen kanssa. Jeesuksen sukulainenkin, Johannes Kastaja, mestattiin kyseisen herran kädestä. Jeesus kysyi kerran kansanjoukolta, miksi nämä olivat kiinnostuneita Kastajasta: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti!”. Todellakin, ylellisyyttä ei Herodeksen katraalta puuttunut. Arkeologit tietävät kertoa, että ruoko esiintyi Antipaan lyömissä kolikoissa, ja Jeesuksen ilmaisu voi viitata häneen.
Ei tunnu loogiselta, että moinen murhaajahallitsija olisi ollut perijuutalaisen ja itseelliseltä vaikuttavan, perhettään suojelevan Joosefin suosiossa. Ei edes työnantajana. Silti Joosef saattoi rakentaa myös kivestä. Siitä voisi antaa vihjeitä myös Jeesuksen puhe, jossa hän vertaa itseään rakennuksen kulmakiveen. Rakentajanpoika oli tietoinen kulmakivestä, joka oli aikansa kivirakennuksissa merkittävä peruskivi ja koossapitävä voima. Myös hänen viittauksensa kiviin, jotka voivat Jumala voi herättää saarnaamaan jos hänen todistajansa vaiennetaan, puhuu paljon. Mielestäni tämän päivän arkeologien kaivaukset voivat todistaa enemmän Raamatun todellisuudesta kuin ne puolivillaiset puheet, joita saarnoiksikin nykyisin mainitaan.
Muurari tai puuseppä – rabbi raksamies-Joosefin pojasta Jeesuksesta myöhemmin tuli. Sisarussarja on myös Raamatun lehdillä – sillä toisin kuin seksuaalisuuteen ambivalentisti suhtautuva katolinen kirkko uskoo – Maria ei ollut ikuinen neitsyt!
Mutta palatkaamme aiheeseen mitä tapahtui Joosefille? Nasaretilaisesta rakennusmiehestä kerrotaan, että hän vieraili joka vuosi Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Juhlaa vietettiin sen muistoksi, että juutalaiset vapautuivat Egyptin Faaraon orjuudesta. Kun Joosef mainitaan vielä Jeesuksen ollessa 12-vuotiaana Jerusalemin temppelissä, ei hänestä sittemmin pukahdeta kuin kohdassa, jossa Nasaretin väki kritisoi Jeesusta. Siis, ettei se puusepän-poika nyt mikään Messias ole, mehän tiietään sen isä!
Miksi 12-vuotiaan nuorukaisen kertomus on viimeinen maininta Joosefista? Tuohon ikään mennessä isän kasvatusvastuu siirtyy juutalaisen tavan mukaan pojalle itselleen. 13-vuotiaana juutalaispojasta tulee nykyisin Bar Mitsva, lain poika ja se merkitsi myös sitä, että uskonnollinen kotikasvatus on hänen osaltaan suoritettu. Siitä pitäen Jeesuksen hengellinen tie oli hänen Taivaallisen isänsä käsissä. Joosef oli tehtävänsä täyttänyt. Asiaa korostaa nuoren Jeesuksen sanat häntä etsineille, huolestuneille vanhemmilleen:”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”. Näin Jeesus myös ilmaisi varhaisen salaisuuden messiaanisuudestaan. Se ei kuitenkaan avautunut hänen vanhemmille tässä vaiheessa. Salaisuudeksi jäi, mitä Jeesukselle oli omasta identiteetistä valjennut puhuessaan aikansa uskonnollisten asiantuntijoiden kanssa Jerusalemin matkallaan. Mutta vielä Jeesus oli maallisille vanhemmillen kuuliainen ja lähti heidän kanssaan kotiinsa Nasaretiin. Joka oli pikkuinen kylä maalla.
Joosefin kuolema
Joosefin kuolemaa ei mainita Raamatussa, niin kuin ei monia muitakaan seikkoja. Siellä mainitaan se, mikä on keskeistä pelastuksen kannalta. Sitä Joosefin, Jeesuksen maallisen isän kuolema ei ollut. Sekin, mistä Raamattu vaikenee, puhuttelee tavallaan. Jeesuksen aito isä oli jotain suurempaa. Ehkä Joosefista ei ole tarvetta mainita enään senkään vuoksi, että hän oli täyttänyt kasvatusvastuunsa Jeesuksesta niin huolella. Raskasta ruumiillista työtä elämänsä tehtyään, Mariaa vanhempi Joosef kuoli kenties jo varhain. Hän tuskin oli elävien kirjoissa, kun Jeesus n. 30-vuotiaana aloitti kiertävänä julistajana.
Äiti-Maria mainitaan vielä useasti, myös Jeesuksen sisarukset, kun he tulivat erään kerran hakemaan Jeesusta, mutta Jeesus torjui luonnollisen perheensä silloin. Hän piti seurajiaan todellisena perheenään. Hänellä oli kirkkaana mielessä taivaallinen Jerusalem ja missiona toteuttaa joka päivä taivaallisen Isän suunnitelmaa. Maria on vielä Jeesuksen kärsiessä ristillä läsnä, ja joulukertomuksen ennustus ”miekka on lävistävä sydämesi” toteutui. Silloinkin Jeesus näki maallisen äitinsä, Jumalan synnyttäjän, näin: Hän sanoi äidilleen:”Nainen, tämä on poikasi”, ja rakkaalle opetuslapselleen: ”Tämä on äitisi!”. Ja tuo mies ymmärsi yskän ja otti huolehtiakseen ikääntyvästä Mariasta. Esikoisena Jeesus tiesi vastuunsa ainoan elossa olevan maallisen vanhempansa vanhuudenpäivistä, joista hän ei enää voinut olla pitämässä huolta. Jeesuksen inhimillisyys suuren kärsimyksensä keskellä, ristillä riippuessaan näkyy tästäkin kertomuksesta.
Raamattu ei vähättele Jeesuksen maallisten vanhempien osuutta, mutta se ei myöskään paisuttele sitä. He olivat tavallisia aikansa juutalaisia ihmisiä. Arkisia ja työntäyteistä elämää ja uskoaan todeksi eläviä vanhempia, mutta ei mitään jumalia. Juuri siinä arkisuudessa Jumala katsoi heidät sopiviksi olemaan ihmisen ja Jumalan pojan kaitsijoita. Välittäjinä tärkeässä tehtävässä.