Purrella

1.5.2013 aikuiseen uskoon

Matematiikkaa päiväkodissa

Ainakin varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavissa asiakirjoissa matematiikka on huomioitu. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma (2005) sisältää myös matemaattisen orientaation, jossa arkielämän tilanteissa käydään leikinomaisesti vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen liittyviä asioita. Apuna käytetään lapselle tuttuja materiaaleja, esineitä ja välineitä.

Esiopetussuunnitelman perusteet lupaavat keskeisten sisältöalueidensa joukossa huolehtia ja luoda pohjaa myös matematiikkaan eheyttävässä hengessä. Myös tässä pidetään tärkeänä, että luonnollisissa arkipäivän tilanteissa kiinnitetään lapsen huomiota matemaattisiin ilmiöihin.

”Pääosin leikkien, tarinoiden, laulujen, liikunnan, pienten työtehtävien, keskusteluhetkien ja pelien avulla johdattelu sekä runsas havainnollisuus ovat luonnollisia tapoja avartaa lapsen käsitystä matematiikasta.”

-Esiops, 2000 kts. myös 2010

Olen samaa mieltä, että lapsen myönteistä suhtautumista matematiikkaa kohtaan tulee tukea jo varhaiskasvatuksessa. Kuinka nämä valtakunnalliset suunnitelmat realisoituvat päiväkodin arjessa, vaihtelee luultavasti päiväkodista ja lastentarhanopettajista/lastenohjaajista riippuen. Esiopetuksessa se toteutunee säännönmukaisemmin, koska opetusta antavat kelpoiset lastentarhanopettajat ja heitä velvoittaa siihen suunnitelmat ja ohjaa esimerkiksi esikoulussa käytettävä oppikirja ja oppimateriaali.

Aamulehden artikkelista päätellen päiväkotien merkitys nykyisenä matemaatiikan kasvattajana ei ole kovin hyvin tiedostettu. Vai onko niin, että päättäjien mielestä ei enään riitä, että päiväkoti tukee lapsen myönteistä suhtaumista matematiikkaa kohtaan, niin että hän tuntisi sen oppimisen mielenkiintoiseksi toiminnaksi, joka on sekä merkityksellistä että mielekästä?

Entäpä miten paljon päiväkotiin sijoitettu hyvä työ vaikuttaisi opetusviranomaisten mielestä myöhempään matematiikan oppimishalukkuuteen? Japanissa lapset saavat varhain matematiikkakasvatusta ja teknologia on korkealle kehittynyt. Sen sijaan maan itsemurhatilastot kertovat toisenlaista kieltä kansalaisten mielenterveyden huomioimisesta. Entäpä ne muut matemaattisia taitoja nakertavat ongelmat, joita (Al) artikkeli myös sivuaa? Laskimien ja tietokoneiden käyttö näyttää laiskistavan opiskelijoita esimerkiksi lukiossa.

Itse muistan vielä ajan, kun isoveli kävi yläastetta ja osallistui tasokurssi-opetukseen. Tästä sittemmin luovuttiin, koska tasokurssien kielissä ja matematiikassa uskottiin aiheuttavan eriarvoisuutta. Oma veljeni kirjoitti aikoinaan kuusi laudaturia, ehkä tämä sitten oli sitä vaarallista eriarvoistumista. Onko sitten parempi tämä nykyinen malli, jonka tuloksia nyt ihmetellään. Miten nykyinen meininki tukee lahjakkaita oppilaita ja miten se tasapäistää oppilaita noin ylipäänsä?

En väheksy matematiikan opettamisen merkitystä varhaislapsuudessa. Erityisesti siitä on osoitettu olevan tukea tytöille, jotka pärjäävät usein poikia paremmin kielellisissä tehtävissä, mutta jo 2. luokalta lähtien vieroksuvat matemaattisia ongelmia. Tämä ei toki koske kaikkia tyttöjä, eikä poissulje sitä, etteikö myös poikalapset tarvitsisi innostavaa ja tasokasta matematiikan opetusta. Pojilla on eräs varhainen etu, että he ovat jo päiväkodissa kiinnostuneita geometrisistä leluista, joiden rakenteluun he käyttävät runsaasti aikaa. Näin he kokevat miellyttävän tuttuuden tunteen, kun nuo muodot tulevat vastaan koulun matematiikan tunnilla.

Leikki on muutenkin lasten luontainen tapa oppia asioita n. 0-7 vuoden iässä. Oman harjoittelukokemukseni mukaan erityisesti esikoulupäivä on nykyisin tiivis ja täynnä toimintaa. Myös asiaa tutkineet sanovat, että vapaalle, luovalle ja täysin lasten omaehtoiselle leikille ei näytä jäävän tilaa oppimis- ja tuloskeskeisessä koulumaailmassa. Koulussa vaaditaan tiedollisia tietoja ja taitoja. Pitää oppia lukemaan ja laskemaan.

Vapaa-ajalla lasten leikkiaikaa ja mahdollisuuksia syövät aikuisvetoiset harrastukset, median käyttö ja ihan vain se, ettei parhaan leikkiaikanakaan löydy vertaisia pihalle leikkimään. Mielestäni lapsilla ei ole kiire leikinomaisesta esikoulusta siihen oikeaan kouluun. Leikki-ikä lyhenee ja sitä myöten myös se lapsuuden luova aika, jolloin lapsi rakentaa minuuttaan ja kehittää tärketä vuorovaikutustaitojaan vertaisten kanssa. Lev Vygotsky on todennut leikin kehittävän lapsen taitoja hänen lähikehityksen vyöhykkeellään. Kun lapsen mielikuvat siitä, mitä hän haluaisi jo osata, kohtaa karun todellisuuden, lapsi ylittää tuon kuilun leikin avulla. Ja samalla hän oppii uusia taitoja ja lapsen oppimisvalmiudet kehittyvät. Leikki tukee lapsen myönteisen minäkuvan kehitystä, jolla on arvaamaton ennaltaehkäisevä merkitys myös tulevien koulunuorten mielenterveydelle. Täydelliseen leikkiin uppoutumista voi kuvata sanalla flow, virtaus. Tuossa kokemuksessa on kyse kouluoppimisen siemenestä, kyvystä sitoutua käsillä olevaan tehtävään.

Sama leikkisä virtaus pitäisi tuoda myös osaksi varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen matematiikkakasvatusta. Matematiikkaa voi opettaa monella tavalla. Esimerkiksi Ruotsissa oli havaittu, että lapsi oppii hyppimällä trampoliinilla saman aikaisesti aakkosia tai laskuja. Eri tavoin liikunnan ja loruttelun kytkeminen oppiaineen sisään voi olla mielekäs tapa oppia uusia asioita liikkuvaiselle lapsella. Onhan leikki lapsen luontainen tapa oppia.

Seuraamalla matematiikan huippuopetuksen maita, suomalainen kouluopetus näyttäisi huomioivan hieman jälkijättöisesti lapsen matemaattisen herkkyyskaudet. Joensuussa on kuitenkin tehty onnistuneita kokeiluja päiväkodin ja alkuopetuksen kanssa, jossa varhaisesta matematiikan opetuksesta on hyötynyt koulukin. Oikea-aikaisuus mutta myös sopiva pedagoginen toiminta tukevat lapsen siirtymää toiminnallisesta konkreettisten asioiden maailmasta matematiikan tiedolliseen symbolikielen maailmaan. Onhan lapsi jo saanut monia kokemuksia matematiikan maailmasta – jakaen ja verraten eri asioita tutussa leikkiympäristössä.

Lähteet:

Vasu:

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066

Esi OPS:

http://www02.oph.fi/ops/esiopetus/esiops.pdf

Tutkimustietoa:

http://www.opperi.fi/06_kirjallisuus_tutkimus/63_tutkimustietoa.html

leikistä:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74725/Venetpalo.Aino%20ja%20Tiihonen.Milla.pdf?sequence=1

Avainsanat: esi- ja alkuopetus, matematiikka

Puheenaiheet Opiskelu Työ Uutiset ja yhteiskunta

30.4.2013 aikuiseen uskoon

Tärkeä talouskasvu

Tampereella päätettiin lopettaa kuvataiteen opetus ammattikorkeakoulussa. Ajat ovat muuttuneet ja päätöstä koulun rehtori perusteli sillä, että ”pyrimme jättämään pois ne koulutusohjelmat, jotka eivät ole meille välttämättömiä tai joita ilmankin voidaan elää.”

Olen ammattikorkeakoulun alkuajoista suhtautunut hivenen skeptisesti kyseiseen koulutusjärjestelmään. Wikipedia kuvaa AMK:n merkitystä näin: ”Ammattikorkeakoulut ovat erityisesti suomalainen keino vastata ammatillisessa työelämässä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin.”

Yrittäjän arvomaailma on tehdä toiminnasta talouskasvua – nopeasti. Tiede- ja taideyliopistot katsoavat asiaa sen sijaan laajemmin. Niissä tehdään tieteellistä perus- ja jatkotutkimusta pitkäkestoisesti. Tällainen tutkimus ei saisi olla työelämä johteista. Työelämä elää suhdanteista. Jos elinkeinoelämä ja yritykset saavat johtaa tieteellistä tutkimusta, johtaa se yhä useammin juuri yllä kuvatuihin surullisiin esimerkkeihin.

Tämä on kehitys, joka on ollut jo kauan nähtävissä.

Aletaan arvostaa selviytymistä tehtävistä, jotka hyvin suunniteltu laite suorittaa paremmin kuin ihminen. Enää ei kiinnitetä huomiota kasvatuksen tärkeimpään tulokseen, joka on syvähenkisen elämän saavuttaminen.

-John Dewey: Democracy and Education, 1915

Tampereella nähdään nyt, että ammatikorkeakoulussa on taloudellisesti viisaampaa panostaa uuteen mediaan ja musiikkiin. Uudet kulttuurin keihäänkärjet ovat mediapolis ja uusi media, koska ne ovat tässä ajassa parempaa bisnestä kuin kuvataide tai kirkkomusiikki, uskotaan Tampereen AMK:ssa. Kun Technopolis pyörittää, ”asukit” vastaavat sisällöstä. Millaista sisältöä haluamme tulevaisuuden yhteiskunnalta?

Kun valmistamme lasta tulevaisuuden yhteiskuntaan, kasvattajan täytyy kysyä, onko koulutuksen tavoite aineellinen hyöty vai esimerkiksi demokratiaan kasvattaminen? Nimittäin humanistisilla tieteillä ja taiteilla on ollut olennainen paikka demokratian historiassa. Miksi nykyisin monet vanhemmat häpeävät, jos heidän lapsensa alkavat opiskella taideaineita tai kirjallisuutta? Onhan filosofia ja kirjallisuus muuttaneet maailmaa. Onko näin, että Suomessakin halutaan ennen muuta taloudelliseen menestykseen auttavaa opetusta?

Aikamme hiljaisen kriisin ainekset ovat valmiina kansakunnissa, jotka ahnehtivat vain aineellisia etuja, mutta lyövät laimin tärkeiden taitojen vaalimisen. Uskon yhdessä yhdysvaltalaisen filosofi Martha Nussbaumin kanssa, että humanististen taideaineiden kautta lapsi oppii asettumaan muiden asemaan. Martha lisää, että tämä sisäinen tarkastelun kyky on toimivan demokratian välttämätön edellytys.

Voisihan sitä ajatella, että myös uusi mediapolis lisäisi näitä arvoja. Halutaan luoda kuvaa, että mediapoliksessa taitelijat ja insinöörit kohtaavat. Mutta jos kaiken touhun tavoite on vain talouskasvun edistäminen, sisältö on mielestäni silkkoa. Yksi taiteen tehtävistä on haastaa ajattelmaan. Haastaa pohtimaan arvomaailmaa ja kyseenalaistaa sitä.

Martha Nussbaum kuvaa, miten humanistiset aineet ja taideaineet edistävät niin leikkivien lasten kuin yliopisto-opiskelijoiden kehitystä. Näin pienet ihmiset oppivat yhdessä, miten tullaan toimeen alistamatta muita oman määräysvallan alle.

Kannatan viisasta ja kauaskatsovaa yleissivistystä. Mediapolis hanke kertoo taloudellisista pakotteista, jotka ajavat ihmiset uhraamaan parhaat arvonsa talouskasvun alttarille. Tampereen ammattikorkeakoulun päätökset kuvastavat viimekädessä opetusministeriön tahtotilaa. Rehtori perusteli (AL 30.4.), että opetusministeriö haluaa vähentää kulttuurin koulutusta Suomessa. Olen saamaa mieltä, että päätökset tehdään nykyisin isolla kädellä. Vanhemmat voivat vaikuttaa päättäjiin, mutta päättäjät tuijottavat tunnuslukujaan. Ennen kaikkea nyt on turvattava yliopistojen humanistinen ja taidekoulutus, että syvähenkinen demokraattinen kasvatus ja humanistinen sivistys saavuttaa kansakunnassamme talouskasvua korkeamman sijan.

Suositeltavaa kirjallisuutta: Martha C. Nussbaum: Talouskasvua tärkeämpää. miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. Gaudeamus 2011.

Kulttuuri Suosittelen Raha Uutiset ja yhteiskunta