Viisivuotiaan seurassa

Viisivuotiaan kanssa on sitten hauska jutella. Hän on tiedonhaluisessa iässä. Iltaisin meillä on hetki kahdenkeskistä aikaa ja häntä kiinnosti viimeksi kaksi erilaista aihetta – siitepöly ja teini-ikäiset. Jälkimmäisellä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että ison sisaruksen oveen oli ilmestynyt lappu: ”jos on asiaa niin koputa!”. Viisivuotias halusi sitten tietää, voivatko pojatkin olla teini-ikäisiä? Häntä myös kiinnosti, milloin teini-ikä oikein alkaa. Yhdistin sitten kaksi asiaa, nukuttamisen ja tiedonjanon sammuttamisen. Hain kirjasen, jossa kerrotaan valoisasti mutta todenmukaisesti teini-iästä ja luin kappaleen, jossa kerrottiin, miltä teini-ikäisestä tuntuu, kun samaan aikaan mieli myllertää ja kehossakin tapahtuu kasvua ja muutosta. Viisivuotias kuunteli hiljaa ja hartaana. Nämä asiat nyt pohdituttavat, eikä Pikku kakkonen kerro kaikkea. Uskon hänen saaneen uutta näkökulmaa ympäröiviin nuoriin ja heidän herkkään ikäkauteen. Siitepöly kiinnosti toisesta syystä. Kohta on taas koivunkukinta aika, ja omenalohko oli aiheuttanut päivähoidossa kipristelyä. Kerroin hänelle ristikkäisallergiasta suurin piirtein kaiken tietämäni, ja harvoin minulla on yhtä harrasta kuuntelijaa. Saattasi jopa luulla, että lastani kiinnostaisi lääketieteelliset opinnot. 

Luimme myösi uutta lasten luontolehteä Sieppoa, joka kolahti postilaatikkoon. Se onkin turvallista ja mukavaa luettavaa. Aikuinenkin saa ympäröivästä suomalaisesta luonnosta monenlaista uutta tietoa, mutta mukana on myös aina ripaus satua ja keijutarinoita. Fantasia antaa mielikuvitukselle siivet ja luonnontarkkailu tarjoaa esteettisiä elämyksiä. Minusta on itsestänikin mukavaa lukea illlalla jotakin, joka on myönteistä ja rauhoittavaa, kun kuulee väistämättäkin myös paljon negatiivisia uutisia. Toivon, että viisivuotiaani kiinnostuu ympäröivästä luonnosta, eikä tuo toive ole turhaa. Tänään hän halusi poimia käpyjä pihan männystä – ja siinäkin on jotain suloista, että lapsellemme vielä kelpaavat yksinkertaiset asiat. Vaikka kyllä se viisivuotislahjaksi isältä saatu keijukimallebarbikin on kovin tärkeä. 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Ensivaikutelmia Roomasta

Kun Paavi oli riisunut punaiset kenkänsä ja vaihtanut ne mokkasiineihin, saavuimme Roomaan. Elämä on lahjaa ja arki on juhlaa.

img_4329.jpg

Päivä paistoi täydeltä terältä, joten lähdimme jalkaisin kiertelemään kaupunkia. Ajattelimme ainoastaan katsella lähiseutuja, mutta kun näimme Pietarin kirkon kupolin, reittimme johti Vatikaani-valtioon saakka. Ensin kuljimme turistien kansoittamalle Espanjalaisille Portaille, josta on kaunis näkymä Roomaan. Saisimme olla kiitollisia, ettei meitä värvätty siellä väkipakolla Espanjan armejaan, kuten 1600-luvulla espanjalaiselle aukiolle erehtyneille ulkomaalaisille saattoi käydä. Sen sijaan roomalainen sotilas tai gladiaattori veloitti meiltä 10 euroa, kun hyväuskoisena menin häntä kuvaamaan. Hän ehdottomasti vaati sekä minut että mieheni brutaaleihin miekkaleikkeihinsä, ja mitäpä me muovimiekalla uhatut päätä pyörryttävillä portailla muutakaan saatoimme kun voivotella huonoa pelisilmäämme. Monet aasialaiset turistit saivat kustannuksellamme hauskoja valokuvia.

img_4336.jpg

Seuraavaksi teimme tuttavuutta Piazza Navonaan, Rooman historialliseen keskustaan. Se muistuttaa kapeine kujineen hiukan vanhaa Tallinnaa. Rakennustaiteellisesti tyyli edustaa barokkia.

img_4459.jpg

Minun jalkani olivat korkokengillä kopsuttelusta puhki, joten poikkesimme kenkäostoksille. Joulun jälkeen alkaneet alennusmyynnit jatkuvat maaliskuun ensimmäiselle viikolle asti, joten löysimme upeat ruskeat nahkalenkkarit, joissa on kivikadulla kätevät joustavat pohjat. Hinta oli opiskelijan kukkarolle ystävällinen n. 50 eur.

blusoft.jpg

(www.stoneflyshoes.co.uk)

Gelateriassa oli hyvä viivähtää lämpimänä päivänä jäätelöllä. Ostin annoksen, jossa oli pistaasipähkinää ja lakritsaa. Suomalaisittain lakritsajäätelö muistutti sukulakua.

img_4456.jpg

 

Yövymme Hotel Priscillassa, joka on siisti 3 tähden hotelli Via Veneton kaupunginosassa. Illalla kävimme nauttimassa Taverna Priscillassa, hotellin alakerrassa maukasta illallista. Tilasin Pasta alla carbonaran (9 e) ja Insalata mistan (5 e) – kerron hinnat, että tietäisitte, mikä hintataso on ja osaatte varautua, jos päätätte lähteä lähiaikoina Roomaan.

img_4317.jpg

Via Veneto oli keisariajan Roomassa rikkaiden sukujen aluetta, jossa oli ylellisiä taloja ja puutarhoja. Ludovisit olivat Rooman tullessa Italian pääkaupungiksi 1870 varakas suku, jolla oli runsaasti maaomaisuutta. He myivät maansa tulokkaille rakennusbuumin aikaan sillä seurauksella, että maakaupoista lankesi heille niin suuret verot, että he joutuivat myymään myös tontin, jolle olivat ajatelleet uutta taloaan. Vähän matkan päässä hotellistamme sijaitsee Ludovisi suvulle kuulunut Palazzo Margherita, jossa nykyisin toimii Yhdysvaltain suurlähetystö. Palatsin puutarhasta kantautui aamulla miellyttävä linnunlaulu kadulle asti.

 

 

Lukemistoa: Kaupunkikirjat Rooma

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat