Joulurauhaani siivittävät lämpimät takkatulenliekit.Vaikka sytytin takan yksin, se ilokseni onnistui. Olen oppinut, että puut kannattaa noutaa ajoissa sisälle kuivumaan. Kylpyhuoneen lattialämmityksen päällä puut kuivuvat takkavalmiiksi. Iloinen rätinä on rauhoittavaa ja liekkien leikkiä ei väsy katselemasta. Tänään tunnen tarvitsevani pysähtymistä & sielunrauhaa jaksaakseni urakoida muutamia rästitöitä myöhemmin joulunpyhinä.

Pojan tekemä kynttilänjalka ja saksalainen soittorasia ovat kodikkaita joulumuistoja. Pienistä asioista syntyy tunnelmat hämärtyvään iltaani. Kynttiläjoulukalenteriin oli vielä jäänyt avaamattomia luukkuja. Tuoksuvat kynttilät täydentävät hyvän olon keitaani rauhaa.

Joululaulujen äärelle on mukava istahtaa. Mutta nyt kuuntelen Poika tuli -joulukonserttia tallenuksesta. Lapsiperheen joulunvietossa parasta on katsella omat ohjelmansa silloin kuin muu perhe on tiessään. 4-vuotias reklamoi aamulla, kun ei saanut ihan kaikkia lahjalistansa leluja. (Ja ne todella olivat tyttöjen leluja, vaikka ruotsalaisten kasvattajien mukaan tyttöjen & poikien välillä ei pitäisi olla eroa.)

Kerroimme toki, että ne ovat vain lahjatoiveita – kaikkea ei voi saada. Kysyin sitten, että miten on, lähettäisimmekö ne eitoivotut lahjat Afrikan kummitytölle. Hän kun muisti meitä kiitoskirjeellä vielä keväälläkin. Ei se ollut kuitenkaan 4-vuotiaasta tarpeen. Ihmettelen itsekseni, miksi täällä hyvinvoinnissa kasvaneille on usein tyytymättömyys sydämessä? Miksi Afrikassa osataan paremmin nauttia pienistä asioista – kerääntyä iltaisin nuotion äärelle perheen kanssa vaihtamaan ajatuksia ja nauttimaan yhdessäolosta?

Sain minäkin toivelahjan – kahvikoneen. Tutustuin iltapäivällä kahvikoneeni saloihin ja keitin sillä parhain aloittelijan baristataitojeni mukaista italialaista maitokahvia – Cappucinoa. Opin jo 9 luokalla Italian kerhossa tilaamaan ”una cappucino, por favor” ja olen juonut sitä lukuisista automaateista, mutta vasta nyt joulupäivän hämärtyessä perehdyin maitokahvin valmistuksen saloihin. Opin, että hienolla maitovaahdolla voi taitava barista luoda cappucinon pinnalle latte-artia. Siinäpä taito, jota voisi kehittää joutohetkinä! Nimensä Cappucino on saanut kapusiinimunkeilta, joiden kaavun väri oli sama kuin kahvilla.

Sittenpä tahdoin tietää, millaisesta hahmosta on puhe. Tässä on kapusiinimunkin muotokuva Sisiliasta. Fransiskaaneista haaratunut veljestö perustettiin 1525. Fransiskaanit olivat puolestaan Ordo fratrum minorum, fratres minores, minoriitit, ”vähäisempien veljien sääntökunta”, jotka lempeän esikuvansa Franciscus Assissilaisen seuraajina olivat kerjäläisveljestö. He elivät apostolisessa köyhyydessä. Saivatko he milloinkaan kahvia – sitä ei tarina kerro.

Sisialaisen kuva: http://www.cartinafinland.fi