Miten rakastaa kun sinua vihataan?

179395_the_weak_link-1.jpg

 

–Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, että olisitte Taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin.

Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, minkä palkan te siitä saatte? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 

Jos te tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Matt. 6:44-48

 

Miten voi rakastaa vihamiestään tai -naista? Mutta sen täytyy olla mahdollista, koska Vapahtaja kehottaa niin? Suomalaista helpottaa hiukan, kun hänelle avataan tuota rakastamisen sanan merkitystä.

Raamatussa esiintyy erilaisia rakastamisen sanoja – storge, epithymia, philia, eros, agape – jotka kääntyvät suomalaiseen käännökseen sanalla rakkaus. Kaikki rakkauden lajit ovat lähtöisin Jumalasta. 

Mikä niistä tässä yhteydessä esiintyy? 

 

Jumalalle ei kelpaa, että me näyttelemme rakkautta. Taitava näyttelijä yltää uskomattomiin roolisuorituksiin. Se ei silti todista hänen kyvystään rakastaa muita ihmisiä. Monien näyttelijöiden avioliitot päättyvät ennen aikojaan avioeroon niin kuin meidän muidenkin. 

 

216199_marilyn_and_fat.jpg

 

 

Rakkaus on hankala tunne, kun sitä ei voi näytellä uskottavasti pitkään ellei sitä ole. Kuka valuttaisi meille rakkautta jolla rakastaa ikävää ihmistä ehtymättömästi? Sellainen rakkaus tulee vain Jumalalta. Kyseessä on agape-rakkaus. Se on Jumalan luovaa ja lunastavaa rakkautta ihmisiä kohtaan. Kun esimerkiksi eros-rakkaus edustaa yhdistävää luovaa voimaa, joka johdattaa ristiriitaan ja intohimoiseen seksuaaliseen rakkauteen, agape rakkaus on epäitsekästä ja toisen pelastusta ajattelevaa. 

 

Uskon että jakeessa esiintyy ainakin yksi osatekijä joka auttaa rakastamisen työssä. Se on rukous vihamielisen ihmisen puolesta. Rukous on aktiivinen epäitsekäs teko, joka alkaa muuttaa myös rukoilijan omaa ajatusmaailmaa. Ehkä saamme ensin häivähdyksen säälin tunteista. Ehkä ensin kykenemme vain tuntemaan aluksi jotain surun tapaista tuota henkilöä kohtaan ja sen kautta ymmärtämään siitä, mitä vaille hän on jäänyt toimiessaan noin. Rukous on vihamiehen siunaamista, sen sijaan että luonnostamme kiroaisimme häntä.

 

Stefanos kykeni rukoilemaan kivittäjiensä puolesta. Hän oli harjaantunut hyviin tekoihin. Niin mekin voimme kasvaa hyvissä teoissa, jos me haluamme olla Isämme lapsia. 

 

Katkerasta mielestä voi päästä eroon myös tekemällä palveluksia vihamieliselle henkilölle. Hänen on entistä vaikeampi jatkaa yrmeää käytöstä kun hän saakin vastaansa vain ystävällisyyttä. Ehkä hän kokee jotain odottamatonta, jotakin, mikä saattaa hänet ajattelemaan hyvää sinusta. Ehkä pisara hunaja toimii häneen paremmin kuin ämpärillinen etikkaa. 

 

Sinulle vääryyttä tehnyttä kohtaan sinun on voitava antaa anteeksi. Anteeksi voi antaa myös omalta puoleltaan, hiljaisesti, jos se ei ole enää kasvokkain mahdollista. Anteeksianto vapauttaa sinut katkeruudesta ja voit elää elämääsi eteenpäin. Vaikka anteeksiantaminen ei ole helppoa, niin Taivaallinen Isämmekin tekee samoin meille, kun olemme syntisiä. Hänen lapsinaan saamme pyytää häneltä voimaa mielemme muutokseen. 

 

Vaikka emme ole täydellisiä vihamielisten ihmisten rakastamisessa, tie taivaaseen ei ole tukossa. Se mitä meiltä jää vajaaksi, saamme anteeksi Jeesukselta. Omin neuvoin lankeamma yhä uudelleen itsekyyteemme, mutta muutosvoima tulee meihin Vapahtajalta. Hän on tie. Hänelle saat kertoa väsymyksesi, eikä hän työnnä sinua luotaan pois. 

 

Teen työtä joka päivä sisimmässäni voidakseni täyttää Vapahtajan tahdon. Seison Taivaallisen Isäni edessä, jotta hän näkisi sen mitä toiset eivät näe. Uskon itseni hänen rakastavaan huomaansa.  Niin uskon, että saan voimaa jatkaa eteenpäin, rakastaen, antaen anteeksi ja siunaten. On helpompaa, kun voi myöntää heikkoutensa isompiin käsiin, joissa on loppumaton voima ja apu. 

 

Kuva: www.sxc.hu

 

http://www.youtube.com/watch?v=e_W0MUo879o

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä

Miksi meidän tulee olla käärmeitä eikä lampaita?

image.jpg

Hyvä/paha-dualismi

Matteus 10:16 Jeesus lähettää apostolit ”kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viekkaita kuin käärmeet, ja puhtaita kuin kyyhkyset.”

Kreikan kielisessä Raamatussa esiintyy sana hoi ofeis – käärmeet. Sama sana esiintyy UT:ssa myös kohdissa Mt. 7:10, 23:33, Mk. 16:18, Lk. 10:19, Ilm. 9:19, 12:9, 12:14.

Painotus on näiden kahden asian samanaikaisuudessa, joten kyse on luonteenpiirteistä, jotka voivat yhdistyä samassa ihmisessä – olla viisas ja älykäs jottei lankeaisi vihollisen kavaliin ansoihin, mutta ei älykäs sellaisella kylmän laskelmoivalla tavalla vaan totuudessa pysyen.

Genesis (1Moos.) 3:1 esiintyy sama kr. ofeis-käärme. Englanniksi sana kääntyy ”serpent” (eikä snake), joka merkitsee matelevaa, mytologista eläintä.

Hyvän ja pahan tiedon puu

Käärme ”the Serpent” vietteli ihmisen syömään Hyvän ja pahan tiedon puusta, mikä johti ihmisen karkotukseen Edenin paratiisista. Ei siis ollut kyse tavallisesta käärmeestä, koska hänellä oli puhetaito. Tämän lankeamuksen jälkeen emme voi enää valita pelkästään hyvää tietoa. Tarvitsemme erottelukykyä, jonka Jumalan Pyhä Henki antaa, muuten olemme tiedon kanssa ennen pitkää pulassa. Moraalinen tietoisuus asioiden tilasta perustuu hyvän ja pahan tunnistamiseen ja erottamiseen. Syntinen ihminen ei tiedä olevansa syntinen, ennen kuin Jumalan Pyhä Henki valaisee hänelle hänen sielunsa tilaa.

Käärme on laajasti tunnettu hahmo maailman eri mytologioissa. Mayat, muinaiset egyptiläiset ja monen muun kansan mytologiat tuntevat tarunomaisen käärmeen ja palvovat sitä eri tehtävissä, mm. hedelmällisyydeen, kuolemattomuuden (käärmee uusii nahkansa aika ajoin), ukkosen ja salamoiden hahmossa  jne. Serpent -käärmettä kuvataan usein temppeleiden tai muiden pyhien paikkojen vartijoina pakanallisissa mytologioissa.Tämä saattaa liittyä mm. havaintoon käärmeiden kyvystä puolustaa kenttäänsä kokiessaan ulkoista uhkaa. Ne usein pitävät itsellään saavuttamaansa maata puolustaen hallussaan olevaa aluetta.

Samoin Raamattu opettaa, että jokainen askel jonka uskossa otamme on oleva meidän (Joos. 1:3). Se maa on siis vallattu viholliselta pois. Mitä muuta hyvää voimme oppia käärmeeltä? Se pikemminkin taistelee kuin perääntyy kokiessaan ulkoista uhkaa vartioidessaan aarrettaan. Samoin Kristityn tulisi taistella hyvän puolesta, vartioidessaan jaloa uskon aarretta eikä luovuttaa viholliselle yhtään ylimääräistä maata.

Lammas on eläin joka pakenee vihollista, ja on täysin aseeton suden tullessa. Sen vuoksi Jeesus ei kehottanut apostoleita käyttäytymään kuin lampaat, vaikka niihin meitä muissa yhteyksissä verrataan. Kyyhkynen on vilpittömyyden ja viattomuuden esikuva. Kun käärme on aikeissaan kavala, kyyhkynen taistelee rauhan asein. Käärme matelee maassa, kyyhkynen nousee siivilleen. Kyyhkynen ei ole neuvoton vaan viisas taistelussaan pahaan vastaan. Kyyhkynen toimii Jumalan lähettiläänä, hänen tahdolleen kuuliaisena ja koetuksen kestäen. Käärme puolestaan kysyy kiusoitellen:”Onko Jumala todella sanonut…?” ja nostattaa uhrinsa mielessä epäilyjä jotka vievät lankeemuksiin. Älylliset epäilyt ovat käärmeen juoni niin Paratiisissa kuin yhä tänä päivänäkin. Olemmeko aivan varmoja, että olemme ymmärtäneet Jumalan Sanan oikein? Ehkäpä Jumala tarkoittikin jotakin muuta.. otamme jotain pois tai lisäämme jotain –  ja sitten ihminen huomaakin olevansa jo allikossa!

Käärmeen myrkkyhammas voi muuten yhtä hyvin lääkitä kuin myrkyttää uhrinsa. Jumalan Sana – jota verrataan kaksiteräiseen miekkaan – erottelee nivelet ja ytimet. Kun lääkäri suorittaa potilaalleen leikkausta, hän erottelee sairaan kudoksen terveestä. Samoin Raamatun sana erottelee moraalisen ytimemme höllyvästä saastasta. Kun alkukirkon aikaan marttyyrien veri vuosi, siitä sanottiin että marttyyrien veri oli siemen. Maailma luullessaan hävittäneensä uskon/uskovat maanpäältä joutui pettymään sillä niin itsepintainen oli aidon uskon elinvoima – sitä lujemmin se takertui kansan sydämiin ja mieliin.

Kaikesta tästä voimme päätellä, ettei Jeesus antanut apostoleilleen mitään sellaista mallia, jossa juostaan parkuen vihollista karkuun ja ollaan hampaattomia ja tietämättömiä. Käärme on lujahermoinen kaveri, ja kun me puolustamme hyvää samalla sitkeydellä, olemme voittamattomia hyvän taistelussa. Vihollisen edessä ja vastustaessa meitä kannattaa muistaa, että on yksi joka on murskannut käärmeen pään. Vaikka häntä vielä heiluu ja kieli lipoo.
Toisin kuin ehkä ajatellaan, VT ei suhtaudu käärmeeseen yksinomaan kielteisesti. Mooses kantoi käärmettä sauvanaan. Erämaassa hän asetti vaskikäärmeen sauvan nokkaan, ja jotka siihen katsahtivat, paranivat.

Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli ja edustaa puhtautta, rauhaa ja vapautta. (Matt. 3:16) Kyyhkynen toi Nooalle tiedon maan löytymisestä ja samalla rauhasta Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän tulee siis olla tuon rauhan tiedon välittäjiä, mutta yhtä peräänantamattomasti kuin aarrettaan valvova käärme.

Käärmeen Raamatun tulkinnassa Jumala ei tarkoita mitä sanoo. Mutta me uskomme, että Jumala tarkoittaa mitä sanoo, ja pysysmme hänen sanassaan!

Tässä esitin muutamia ajatuksia pohtiessani, miksi ajattelen, että Jeesus kehoitti meitä käyttäytymään käärmeen tavoin mutta olemaan vilpittömiä kuin kyyhkyn. Ehkä teille nousee lisää ajatuksi!

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä