Lasten kevätkirkossa
Lapsen kanssa kerholaisten kevätkirkossa oli keväistä ja juhlallista. Lapset saapuivat lastenohjaajien kanssa ristisaattuessa ja lauloivat iloisia, uusia lastenvirsiä.
Ehtoollisin aikaan lapsi kysyi, miksi emme mene ehtoolliselle. Kerroin etten enää kuulu kirkkoon ja sen vuoksi en osallistu ehtoollisellekaan, mutta jos lapsia haluaa, hän kyllä saa liittyä joukkoon siunattavaksi. – Miksi et enään kuulu kirkkoon?, kysyi lapsi. Mietin hetken ja annoin suoran vastauksen, sillä jos lapsi osaa kysyy, hän myös mielestäni ansaitsee rehellisen vastauksen.
Kerroin, ettei omatuntoni enää salli kuulua kirkkoon, sillä siellä on nyt ihmisiä, jotka pitävät Raamattua vanhanaikaisena. Heidän mukaan miehet voivat mennä naimisiin miesten kanssa ja papit voivat vihkiä naiset naisten kanssa avioliittoon.
Lapsi kysyi, miksi naiset haluavat mennä naimisiin naisten kanssa. Sanoin, että ihmettelen sitä itsekin, mutta he haluavat kuunnella mieluummin toisten ihmisten mielipiteitä, kuin Jumalaa ja heille kirkosta on tullut eräänlainen kerho, jossa he haluavat kaikesta huolimatta olla mukana. Sanoin myös, että kirkossa on silti myös uskovia, jotka luottavat Raamattuun, mutta heitä on yhä vähemmän.
Lapsi lisäsi siihen, että ainakin meidän kerhon ohjaajat uskovat Raamattuun, kun he aina puhuvat Jeesuksesta. Niin uskovatkin, vahvistin. Sanoin,
että kirkossa on myös joitakin pappeja, jotka eivät usko Raamattuun, mutta he haluavat tehdä sitä työtä palkan tähden.
Ja siltä osin oli tämä tärkeä ajankohtainen teologinen keskustelumme käytynä. Kirkon ovella jokainen lapsi sai mehujään ja lapsi liittyi iloisena ystäviensä seuraan säteilevään suvipäivään.
