Päiväkotiarkea
Ensimmäinen viikko työharjoittelussa on kohta takana ja olo on välillä ollut aika kriittinen. Ennen kenttäjaksoa meitä ohjattiin tarkkailemaan mm. lapsen osallisuutta ja lapsilähtöisyyttä päiväkotiarjessa. Lyhyen kokemukseni perusteella näissä asioissa on parantamisen varaa harjoittelu päiväkodissani. Toisaalta myönnän olevani idealisti, ja katsovani asioita eri vinkkelistä kuin arjen ahertajat. Koska minä en ole taloudellisesti riippuvainen ( harjoittelu on palkatonta) työpaikastani, katson tilanteita enemmän lapsen ja varhaiskasvattajan näkökulmasta. Mielestäni aikani onkin juuri nyt kyseenalaistaa päiväkodin käytäntöjä ja arkea ja pohtia omaa muotoutuvaa ammatti-identiteettiäni.
Moni asia on päiväkodissani hyvin. Sitten on asioita, joita ihmettelen, kuten esim. onko päiväkodin sisäilmaa milloinkaan tutkittu? Päiväkodin fyysinen ympäristö ja sisätilat pohdituttavat paljon. Olen kärsinyt fyysisistä kiusoista useimpina päivinä. Muillakin aikuisilla on ollut päänsärkyä yms. Osastot ovat täynnä ja henkilökunta on käyttänyt kekseliäisyyttään ottaessaan jokaisen sopen käyttöönsä. Vasu keskusteluja käydään saunan pukkarissa.
Hyviäkin asioita on. Ulkona on hyvin tilaa ja ympäröivä luonto ja maasto on vaihtelevaa. Se on päiväkodilleni iso plussa. Mutta jos ajattelen, millainen unelma päiväkotini tai tulevaisuuden työpaikkani olisi, en oikein koe innostuvani harjoittelupaikastani. Jotenkin sitä leimaa sana leipätyö. Kyllähän tässäkin paikassa leipänsä ansaitsisi, mutta niukkuus lyö leimansa ympäristöön.
Kaksi hoitajaa ja 13 lasta on mielestäni myös työnkannalta kuormittavaa. Työntekijä sanoi, ettei heillä ole mahdollisuutta joka päivä pitää edes omaa lakisääteistä kahvitaukoaan. Myös työn laadulle tekee heikkoa se, ettei suunnitteluaikaa juuri ole. Varhaiskasvatukselle ei ole riittävästi sijaa kuormittavassa työtahdissa. Parempi olisi esim. 21 lasta ja 3 lastenhoitajaa. Silloin virkistävistä tauoista olisi mahdollista pitää kiinni ja työntekijät kokoisivat työpäivänsä mielekkäämpinä. Myös lapsen kuuntelemiseen jäisi enemmän tilaisuuksia. Viime kädessä pitäisi ajatella, mikä on lapsen paras!