Hääjuhlaetiketti, joka saa suomalaiset repimään peliverkkarinsa.
Lapsettomat häät (tunnetaan myös nykyisin ”Hääjuhlaetikettinä, joka saa suomalaiset pöyristymään), ja joka aiheena ihastuttaa ja vihastuttaa, ja saa tarpeeksi raflaavan otsikon alla jengin repimään pelihousunsa keskustelupalstoilla ja iltapäivälehtien kommenttiosioissa. Tämä taitaa olla yksi niistä asioista, minkä suhteen ei ole ikinä hyvä; toiset ottavat ilon irti, kun saavat kerrankin juhlia ilman herranterttuja, toiset taas loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten, kun eivät saa tuoda häihin katrastaan mukanaan. Meidän hääkutsut lähtevät ”Juhlapaikan tilan rajallisuuden vuoksi kutsu koskee vain kuoreen merkittyjä henkilöitä.”– tekstin saattelemana.
On häitä, jossa hääparin rakkautta juhlitaan kosteissa merkeissä ja maljoja nostetaan niin reippaasti, että loppuillan änkyröinti ei sovi enää kenenkään silmille, ei varsinkaan pikkulasten. Vaikka skumppatarjoilua ei aloitetakaan samoilla saranoilla, kun vieraat valuvat kirkosta juhlapaikalle, ei cavan maltillinen lipittäminen ole syy siihen, että miksi meidän häihin ei kutsuta sisarusten paria rakasta lasta lukuunottamatta ystävien tai perhetuttujen lapsia.
Lähes kaikissa häissä, joissa olen ollut vieraana, on ollut kutsuvieraina myös lapsia. En inhoa lapsia, päinvastoin. Myönnän, että mua on kuitenkin suuresti ärsyttänyt, kun esimerkiksi hääparin tahtomiset alttarilla ovat peittyneet kurkku suorana huutavan lapsen metelöinnin alle, tai kun joku näppärä on käynyt lähmäisillä käpälillään sorkkimassa karkkibuffetissa ja sen jälkeen ängennyt ensimmäisenä ottamaan omansa hääkakusta, tai kun jonkun nappula on järjestänyt sirkuksen kaasojen ja bestmanin luotsaaman ohjelman aikana. Syyttävä sormeni ei osoita lapsia, vaan juhlahumputtelussa kaitsemisvelvollisuutensa unohtaneita aikuisia. Vaikka sanotaan, etteivät lapset opi juhlaetikettiä ellei heitä vie juhliin, emme järjestä häitä sen vuoksi, että se olisi tilaisuus, jossa lapset opettelevat käyttäytymään. Lisäksi, jos kaikki vieraat kutsuttaisiin perheineen, ei tarvita kovin kummoista matematiikkaa kertomaan, että myös osallistujien määrä tuplaantuisi, joka taas tarkoittaisi sitä, että jostain pitäisi taikoa suurempi tila, enemmän tarjottavaa ja tietysti myös lisää rahaa, kun ei tässä kuitenkaan mitään roopeankkoja olla.
Musta on enemmän kuin ok se, että hääpari määrittelee itse juhlansa just sellaiselle ”kohderyhmälle” kuin haluaa. Tapoja on yhtä monta kuin on myös juhlien järjestäjiä; toisten häät ovat perinteikkäät perhejuhlat, toisten häissä nähdään pelkästään ystäviä. Postiluukusta eteisen lattialle laskujen joukkoon tipahtanut hääkutsu on iloinen asia, olivat kutsun ”ehdot” sitten mitkä tahansa.
Sanna
