Ensimmäiset pahoittelut

Kuluneiden neljän kuukauden aikana emme ole kertaakaan kuulleet yhtään pahoittelua. Emme silloin, kun purkutyöt aloitettiin tekemättä suojauksia. Emme silloin, kun suojauksia ei tehty useista pyynnöistä huolimatta sovitusti. Emme silloin, kun putkinousumme tehtiin väärään paikkaan ja jouduimme taistelemaan niiden sijoittamisesta toiseen kohtaan. Emme silloin, kun toisen asuntomme putkinousuille kävi samoin, ja nousuja ei voinut enää siirtää. Emme silloin, kun pistorasioiden roilot oli tehty väärille seinille ja vääriin kohtiin. Emme silloin, kun seiniin oli asennettu väärät raitisilmaventtiilit. Emme yhdestäkään viivästyksestä, epäselvyydestä, väärinkäsityksestä tai vastaamatta jääneestä meilistä.

Nyt projektipäällikkö oli todella pahoillaan ja kertoi, ettei ollut voinut uskoa tätä kuullessaan asiasta. (Ks. Viimeinen pisara.) Olisiko hän ollut nyt ensimmäistä kertaa todistamassa tilannetta, jossa asiassa ei olisi pitänyt olla mitään epäselvyyttä ja mahdollisuutta väärinkäsitykseen, ja homma meni siitä huolimatta pieleen? Yllä mainituissa asioissa vika on ollut aina jonkun muun, tai on ollut jokin mahdollisuus tulkita jotain paperia väärin. Asennuksista vastaava putkimies, jonka kanssa altaan asennuksesta sovittiin, oli yhtä ihmeissään. Hän ei ollut tehnyt asennusta itse vaan oli ohjeistanut tehtävän toiselle putkimiehelle. Siinä se sitten meni pieleen.

Allasta ei ollut tämän päivän aikana siirretty, ja odotamme huomenna jotain ehdotusta, mitä sille voi tehdä.