Kierrätyksestä ja kierrättämättömyydestä

Sovimme aiemmin urakoitsijan kanssa, että puramme vanhan keittiömme itse. Emme tulleet silloin ajatelleeksi, että keittiön purkaminen pitää tehdä osittain jo urakan alkuvaiheessa. Vanhat putkethan pitää poistaa, vaikka uusia ei enää vanhaan keittiöön vedetäkään. Vesi- ja viemäriputket oli jo ystävällisesti irrotettu altaasta, hanoista ja astianpesukoneesta, joten ajattelin käyttää lauantaipäivän hyödyllisesti purkamalla vanhan tiskipöydän kokonaan.

Tiskipöydän ruuveja irrottaessani tulin pohtineeksi purkujätteiden ja ylijääneiden kalusteiden sijoituspaikkaa.

Ensinnäkin mitä ihmettä teemme ylimääräisellä Oraksen keittiöhanalla, kahdella pesukonesululla ja ylimääräisellä astianpesukoneella puhumattakaan WC-istuimesta ja WC:n vesisäiliöstä? En usko niiden olevan kuuminta kauppatavaraa Huuto.netissäkään.

Vielä enemmän mietin todellisen jätteen pois heittämistä. Lajittelemme normaalisti jokaisen jogurttipurkin kannen, viinipullon metallikapsyylin ja maitotölkin. Rouva T jopa kantaa mökille poltettavaksi puunpalat, jotka jäävät yli jostain askartelusta. Nyt yhdessä remontissa sekajätteeseen menee niin paljon kierrättämätöntä roskaa, että kymmenen vuoden jogurttipurkkien kannet tuntuvat sen rinnalla naurettavalta viherpiperrykseltä.

Silti heitin tiskipöydän puuosat sekajätelavalle ja tunnen siitä jo nyt huonoa omaatuntoa.