Aamun avautuminen
Luulen, etten ole tämän viikon jälkeen suuressa suosiossa urakoitsijan työntekijöiden keskuudessa.
Alkuviikosta eskaloin työnjohdon surkeat asiakaskommunikointitaidot ja kyvyttömyyden sopia asioista taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan kautta urakoitsijan ylemmälle johdolle. Koosteeni viimeisten kahden kuukauden tapahtumista oli vetänyt johtajan hiljaiseksi. Eilen reklamoin väärään paikkaan tehdyistä putkivedoista saman johtajan lisäksi myös työnjohtajalle. Tänään aamulla olin kädet puuskassa työmaalla vastassa, kun putkimies saapui paikalle.
”Miten on mahdollista, että putket on vedetty eri seinälle kuin piirroksessa?” kysyin. ”Eihän niitä ilmaan voi ripustaa”, putkimies vastasi. ”No, enhän minä ole pyytänyt seinää poistamaan”, jatkoin, ”enkä ole missään vaiheessa hyväksynyt, että putket voidaan sijoittaa siihen, mihin ne on nyt laitettu.”
”Näithän itsekin, miten reikäinen se seinä oli. Se piti purkaa kokonaan”, sain selitykseksi. ”Eikö seinä olisi silloin pitänyt rakentaa uudelleen ennen putkien vetämistä?” ihmettelin.
Kuultuani, että mies aikoisi jatkaa samojen putkien parissa, katsoin parhaaksi kieltää työn etenemisen. ”Voit lopettaa työt niiden osalta siihen asti, kunnes asia on selvitetty työnjohdon kanssa”, käskin, ”siihen ne putket eivät voi jäädä”.
Putkimies oli tietysti vain noudattanut saamiaan ohjeita. Viittasin seinälle teipattuun huonekorttiin, ja hän totesi suunnittelijan suunnitelleen nyt toisin. Itse huonekorttia hän ei ollut katsonutkaan.
Paikalle saapuivat myös putkien vetämisestä vastaava päällikkö kolmannen työmiehen kanssa, lieneekö ollut se putkisuunnittelija. Kävimme saman dialogin uudelleen, jonka jälkeen miehet myönsivät, että virhehän tässä on tapahtunut, ja he kyllä rakentavat seinän takaisin ja siirtävät putket toiseen paikkaan, jos niin haluamme.
Tässä välissä kävimme huvittavan dialogin muiden putkien vedoista. Kolmas mies totesi sivulauseessa, että kattoon vedetty ilmastointiputki pitää rakentaa seinän rakentamisen yhteydessä uudelleen, mutta sehän olisikin uusittava joka tapauksessa. Siis se sama putki, joka kerran jo rakennettiin liian alas ja oli rakennettu viime viikolla uudelleen. Ihmettelin ääneen, miksi se rakennettaisiin kolmanteen kertaan. Vastaukseksi sain: ”Kukaan ei ollut kertonut ilmastointimiehille, että keittiö siirretään toiseen huoneeseen.”
Kun kyselin, miksi ilmastointi pitää vetää uudelleen uuteen keittiöön, sillä siellä on jo ilmastointiventtiili, sain vastakysymyksen: ”Onko se avattu ja kunnossa?” ”Mistäs minä sitä tiedän?” vastasin. ”Siellä on seinässä ilmastointiventtiili, ja kyllähän niitä jossain vaiheessa jotenkin rassattiin.”
”Ei se silti tarkoita, että se olisi kunnossa, vaan se pitää erikseen tutkia”, sain selitykseksi. Täydeksi mysteeriksi jäi, onko joku jo tutkinut tai tutkimassa asiaa. En myöskään tiedä, kenen kanssa asiaa pitäisi nyt selvittää.
Yhtä hupaisa oli keskustelu, jonka kävimme tulevan keittiön putkien vetämisestä. Työmiehet kysyivät minulta, olenko jo tehnyt lisätyötilauksen uuteen keittiöön tehtävistä töistä. ”Enhän minä ole voinut tehdä tilausta, kun en ole saanut projektipäälliköltä edes suunnitelmaa tai tarjousta, vaikka olen niitä useamman kerran pyytänyt”, aloitin ja annoin kaiken muunkin turhautumiseni tulla aika vapaasti ulos.
Avautumiseni jälkeen kävimme rakentavaan sävyyn läpi syitä putkien sijaintiin. Vaikka miehet kertoivat, että putkien siirtäminen toiseen paikkaan onnistuu, se ei olisi niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Arkkitehdin tekemissä piirroksissa on nimittäin hyvin perustavaa luokkaa oleva virhe, joka laittaa koko kylpyhuoneemme kalustussuunnitelmat uusiksi. Meillä on nyt maanantaihin asti aikaa ilmoittaa, mihin olemme päätyneet.
Palataan niihin seuraavalla kerralla.