Koti-ikävä

Viime päivinä varsinkin Rouva T:llä on ollut kova koti-ikävä – siitäkin huolimatta, että olemme käyneet kotona joka päivä.

Eikö tätä remonttia olisi todellakaan voinut tehdä yhtään tiiviimmässä aikataulussa ja enemmän asukkaan ehdoilla? Tuntuu erikoiselta, että asunnon remontti kestää viisi kuukautta, mutta sen sisällä töitä tehdään vain yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Välillä emme ole huomanneet mitään edistymistä yli viikkoon.

Tiedän, että työmiehet varmasti työskentelevät jossain toisessa huoneistossa niinäkin päivinä, kun meidän asunnoissamme ei tapahdu mitään. Eikö olisi sitten ollut mahdollista, että tekijöiden määrä olisi vaikkapa tuplattu, jolloin remontti olisi myös edennyt nopeammin?

Yllätyksiä voi tietysti tulla, kuten huomattiin naapuriasunnon kanssa. Syy kuukauden myöhästymiselle oli se, että naapurin kylpyhuoneessa ja WC:ssä ei ollutkaan lainkaan ilmastointia, joten se jouduttaneen rakentamaan koneellisesti. Mutta onko tätä todella pitänyt ihmetellä 32 päivän ajan?

Nyt olisi jo kiva päästä laittamaan ruokaa omaan keittiöön, nukkumaan omaan sänkyyn ja katsomaan omaa telkkaria omalle sohvalle. Ai niin, telkkarihan lahjoitettiin pois, eli voisinkin alkaa unelmoida jo siitä omasta uudesta taulu-tv:stä! Kun nyt vaan pääsisi ensin sinne kotiin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *