Kesämökkimme on pieni, vuonna 1990 rakennettu saunamökki, jossa on saunan lisäksi tupa ja kuisti – ja aivan liian vähän sisätilaa. Pihalle rakennettiin kolme vuotta sitten vierasaitta, mutta vanhaa mökkiä se ei tehnyt yhtään käytännöllisemmäksi. Sateisella ja tuulisella ilmalla kuistilla ei ollut mukavaa, ja tyynellä ilmalla sen täyttivät hyttyset. Kuistia ei siis voinut käyttää juuri koskaan. Sisällä puolestaan tilan täyttivät sänky ja ruokapöytä, joten vaatteiden ja tavaroiden säilytykseen ei ollut paikkaa.

Ongelmien ratkaisu käynnistyi reilu vuosi sitten, kun Rouva T päätti muuttaa ulkokuistin lasitetuksi terassiksi. Tänä kesänä saamme vihdoin nauttia projektin tuloksista.

Usealla paikkakunnalla terassin lasittamiseen ei tarvita rakennuslupaa, ja jos lasit ovat yksinkertaiset ja vähintään puolet niistä avautuvia, terassia ei lasketa rakennuksen pinta-alaan. Valitsemassamme ratkaisussa jokainen lasi on avautuva, mikä on osoittautunut hyvin käteväksi.

Muutos aiempaan on valtava. Terassin lasituksen lisäksi päivitimme myös mökin värin. Vuonna 1990 hirren pintaan oli vedetty jokin punertava puunsuoja, ja väri oli muuttunut parissakymmenessä vuodessa epämääräisen haalean punertavanruskeaksi. Päädyimme vetämään seinät rohkeasti hiilenmustaksi Uulan Roslagin Mahongilla, joka on pellavaöljy- ja tervapohjainen ulkomaali. Lopputulos on täydellinen – niin väri kuin lasituskin. Mökin ilme muuttui sekä skarpimmaksi että nykyaikaisemmaksi.

Lasien profiilit ovat väriltään tummanruskeat, ja ne sopivat erinomaisesti mökin väriin. Laseihin ehdotettiin vyötärön korkeudelle poikkipuuta, jolloin niiden yläosat olisi voitu tehdä ohuemmasta ja edullisemmasta lasista. Halusimme kuitenkin, että lasipinta on lattiasta kattoon ehjä, joten lasit tehtiin kokonaan paksummasta turvalasista.

Aivan pelkät uudet lasit ja muodikkaat kehykset eivät kuitenkaan riittäneet, vaan kyllä tämä kaksikymppinen tarvitsi jo kunnon kohotusleikkauksen. Aivan ensimmäisenä oli purettava vanhat kaiderakennelmat ja uusittava kuistin kattoa kannattelevat pystyhirret.

Muutamassa päivässä saa paljon aikaiseksi ihan käsisahalla ja tunkilla. Kun pystyhirret oli vaihdettu, oli kuitenkin pyydettävä paikalle sekä apuväkeä että miestä väkevämpää: puukkosaha, pyörösaha ja niitä pyörittävä aggregaatti. Moottoroitu sahausvoima oli tarpeen sekä alimman hirsikerroksen puolittamisessa lattian tasalle että mökin seinustalle jäävien hirsien päiden tasaamisessa.

Tämän jälkeen oli aika suoristaa lasin yläpuolella kulkeva hirsi. Jos katsot muutaman kuvan ylemmäs, näet että yläosan reunoissa oli pienet porrastukset. Porrastuksia ei ollut mahdollista sahata pois, joten suoristaminen tehtiin hirsiä lisäämällä.

Vanhoja hirsiä ei ollut enää jäljellä, joten hyödynsimme aiemmin purkamiamme kaiteita: Puuttuva hirsi rakennettiin neljästä sopivan mittaiseksi pätkitystä kaiteesta, jotka kiinnitettiin yläpuolella olevaan hirteen pitkillä täkkipulteilla.

Vuosi sitten kesäloman päättyessä mökki oli maalattu ja kuisti valmiina lasien asennuksia varten. Lasien leikkaaminen, kehystäminen ja asentaminen tilattiin paikalliselta yrittäjältä, mutta parista viivästyksestä johtuen lasit ilmestyivät kuistille vasta lokakuussa, kun mökkikausi oli jo ohi. Pääsimme jatkamaan projektia vasta pääsiäisenä huhtikuussa.

Yksi vanhan kuistin harmillisista ominaisuuksista oli kuistin laudoitus. Lautojen välissä oli 1 – 1,5 cm:n raot, mikä tarkoitti, että kynät, veitset ja ruuvit putosivat helposti lautojen raoista mökin alle. Päätimme siis ottaa laudat irti, tiivistää raot ja samassa yhteydessä maalata lattian.

Vanhat lattialaudat eivät rakojen tiivistämisen jälkeen riittäneet kattamaan koko terassia, joten laudoitusta jatkettiin muutamalla uudella laudalla.

Maaliksi valitsimme Uulan Puulattiamaalin, ja sävy on vihertävän siniharmaa (sävy 7018, ”Meri”). On muuten jännä, miten vihertävä maali näyttää jälleen näin siniseltä auringonvalossa. Ensimmäinen maalikerros oli ohennettu, joten uudet laudat näyttivät vielä vanhoja vaaleammilta.

Toinen maalikerros oli täysin peittävä, ja lautojen värissä ei ole enää eroa. Maalipinta on himmeä ja se tuntuu jalkaan erittäin lämpimältä ja pehmeältä. Rouva ilmoitti, että kun seuraavan kerran maalaamme kodissamme lattioita, maali on tämä.

Viimeinen silaus terassille oli avoimeksi jääneen päätykolmion ja sivupäädyissä katon alla olevien aukkojen peittäminen hyttysverkolla. Nyt terassilla voi istua yötäpäivää, vaikka ulkona sataisi tai tuulisi, tai terassia ympäröisi tappajahyttysten parvi.

Rouva toi vielä terasille istuimeksi vanhan huutokauppalöytönsä, jonka hän verhoili anopin kaapista löytyneellä 1960-luvun pöytäliinalla.

Asennuksineen lasit maksoivat reilut 3000 euroa, kun teimme pohjatyöt itse. Kustannus on erittäin kohtuullinen ottaen huomioon, miten paljon se paransi mökkielämämme laatua.

Tämä oli vasta alkua mökin uudistamiselle. Kun saamme sijoitettua ruokapöydän pysyvästi terassille, tupaan jää tyhjää tilaa, johon voisi sijoittaa kaasuhellan, työtason ja säilytystilaa vaatteille.

Oma lukunsa on pihan laittaminen. Kuten kuvista näkyy, piha on aika karu, portaat kiikkerät, ja mökin alus pursuaa epämääräisiä lautoja. Suunnitteilla onkin koko pihan kattava haapalaudoitus. Ja se kesäkeittiö pitäisi myös ideoida. Niistä lisää jokin toinen kerta.