Pintatyöt lähestyvät loppuaan, joten on aika kertoa seinille sijoiteltavista kalusteista. Suurin työ on ollut kaapeissa, sillä Rouva T päätti, että kylpyhuoneeseemme ja vessaamme ei tule peilikaappeja. Rouva käyttikikin talven ja kevään aikana useamman hetken Huuto.netissä etsien sopivia antiikkikaappeja, jotka voisimme maalata valkoisiksi.

Ensimmäinen kaappi löytyi jo tammikuussa ja kaksi muuta myöhemmin keväällä. Suurimman ja koristeellisimman (kuva yllä) ajattelimme sijoittaa kylpyhuoneeseen ja toiseksi suurimman (kuva alla) omaan vessaamme. Kolmas kaappi (kaksi kuvaa alaspäin) ostettiin naapuriasunnon kylpyhuonetta varten.

Päätimme, että emme lähde tällä kertaa leikkimään kellastuvien pellavaöljymaalien kanssa, vaan maalaamme kalusteet hyväksi havaitulla Tikkurila Empirellä. Se antaa kalusteille kivan puolihimmeän pinnan, eikä sen pinta rypisty, vaikka johonkin kohtaan maalia tulisi hieman liikaa.

Tämän blogin kautta sain tietää, että pellavaöljymaalin kellastumisen voisi estää sekoittamalla siihen aavistuksen verran mustaa pigmenttiä. Se ei muuta väriä harmaaksi, mutta estää öljyn nousemisen pintaan. Tätä suositeltiin myös alkydimaalille, kuten Empirelle, joten tällä kertaa emme itse asiassa käyttäneetkään puhtaanvalkoista vaan sävyä F497 ”Paperi”.

Joku varmasti nyrpistää nenäänsä antiikkihuonekalun maalaamiselle, mutta itse ajattelemme, että talonpoikaisantiikkia on kautta aikain maalattu sisustukseen sopivaksi (…tai vain maalattu), joten on ihan OK jatkaa tätäkin perinnettä.

Kunnostus oli muutaman viikon projekti. Rouva T otti yhtenä viikonloppuna tehtäväkseen hioa kaapeista vanhat lakat ja maalit pois. Koristekuvioiden hiomiseen löytyi kätevä hiomasieni, ja muut osat hiottiin kevyesti hiomapaperilla (karkeus 120).

Maalatessa kannattaa irrottaa kaikki irti lähtevät metalliosat, sillä silloin voi maalata vapautuneemmin. Lasiovien kanssa taas ei kannata kokeilla mitään teippivirityksiä vaan antaa maalin mennä suosiolla reippaasti lasin puolelle. Lasit voi sitten puhdistaa maalista partakoneen- tai lasinpuhdistusterällä. Partakoneen irtoterät eivät muuten näemmä enää kuulu päivittäistavarakauppojen valikoimiin, mutta ainakin Clas Ohlson myy vastaavia teriä lasinpuhdistustarkoitukseen. Terät ovat itse asiassa parempia, sillä niissä vain toinen sivu on terävä.

Esimmäisen maalikerroksen jälkeen pinta vaati kevyen hiomisen (paperin karkeus 180). Kaksi ensimmäistä kerrosta vedettiin ohennettuina ja viimeiset kerrokset suoraan purkista. Yllättävin asia tässä maalausprosessissa oli se, että kaapit vaativat neljä maalauskertaa ennen kuin maalipinta oli mielestäni tarpeeksi peittävä. 

Pelkkään maalaamiseen vierähtikin useampi ilta, mutta eikös tulos ole aika hyvä? Ja olihan tämä hyvää harjoitusta keittiön kaappien maalausta varten. Niissä vaan työ on isompi, sillä niistä on ensin poistettava se edellisessä remontissa pintaan vedetty kellastunut pellavaöljymaali. (Ks. Mikä maaliksi puupinnoille?)