Vielä muutamia kuukausia sitten kuvittelimme, että koko remonttimme olisi valmis jouluun mennessä. Kuukausi sitten tilanne olikin muuttunut niin, että epäilimme, onko edes keittiömme käyttökunnossa ajallaan (ks. Vain minuutin päästä isosta vesivahingosta). Vesivahingolta vältyttiin, mutta suurin osa tavaroistamme oli edelleen pakattuna 60 pahvilaatikkoon olohuoneeseemme.

Oli pienoinen jouluihme, että saimme sekä keittiömme että olohuoneemme edustuskuntoon jouluvieraita varten. Hyvä, että vieraat oli kutsuttu, sillä muuten keittiössämme ei näyttäisi nyt tältä.

Olen tämän projektin aikana kuullut muutamaan otteeseen kysymyksen: ”Kenen keittiö teille tulee?” Ensimmäisellä kerralla en edes ymmärtänyt kysymystä, sillä tuntui oudolta ajatus, että kaikki kalusteet tulisivat yhdestä paikasta. ”Ai, tarkoitat siis keittiökalusteiden valmistajaa? Ei kenenkään.”

Keittiömme kalusteet ovat siis kaikki erilaisia, ja ne on haalittu sieltä täältä. Yläkaapit ovat vanhasta keittiöstämme. Vasemman puoleinen laatikosto ja saarekkeena toimiva apteekin tiski meillä oli jo aiemmin, ja kaikkea muuta alettiin suunnitella niiden ympärille noin vuosi sitten. Suunnitelman ensimmäisessä versiossa (ks. Google Sketchup) osa kalusteista oli jo niiden lopullisella paikalla, mutta luovuimme suunnitelmasta kaataa keittiön ja olohuoneen välinen seinä. Heinäkuussa suunnitelma oli päivittynyt jo lähemmäs lopputulosta (ks. Pölyn laskeutuessa), ja vain allaskaappi ja allastaso hakivat vielä muotoaan. Lopullisen hahmonsa keittiö sai syyskuussa (Ks. Laiska töitään latelee ja Allaskaappi mittatilauksena).

Keittiön yläkaapit ovat siis peräisin vanhasta keittiöstämme (ks. Mikä maaliksi puupinnoille?), ja niiden kunnostaminen (ks. Tasoita, hio, tasoita, hio, tasoita hio) ja säilyttäminen oli itsestäänselvyys. Kaikki muu meni uusiksi.

Alakaapisto alkoi puolestaan muotoutua Fasaani-antiikkiliikkestä löytyneen arkkitehtitoimiston piirustuslaatikoston ympärille. Siitä tuli alakaapiston vasen osa, ja muu teetettiin puusepällä (ks. Allaskaappi mittatilauksena). Allaskaappiin valittiin vetolaatikot, mikä on nyt muutaman viikon käytössä osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Laatikoissa voi säilyttää sekä kattiloita, kodinkoneita että lajitteluastioita, ja kaikki on vetolaatikoista helposti saatavilla. Astianpesukone piiloutuu allaskaapin kanssa yhtenevän etulevyn taakse.

Suurin ylpeydenaiheemme on Smegin 100 cm leveä kaasuliesi, jossa on kuusi keittolevyä ja kaksi sähköuunia. Liesi tilattiin elokuun lopussa (ks. Pienet askeleet ja iso liesi), ja se saapui lokakuussa (ks. Lähetyksiä ja tilauksia). Liesikupu eli huuva puolestaan saatiin jo kesällä, ja se on teetetty Laitilan Rakennuspellissä oman piirustuksemme mukaan (ks. Liesikupu mittatilauksena).

Kiinnitäpä huomiosi pieneen valaisimeen, joka on yläkaapin oikeassa reunassa. Vedimme kaapin päälle yhden ylimääräisen pistorasian, joten saimme paikan yhdelle pikkuvalaisimelle. Sitä voi käyttää, jos ei halua sytyttää kaikkia välitilan valaisimia, mikä on kätevää.

Lieden takana näkyvät eräät Huuto.net-löytömme, naulakot, joille ei vielä maaliskuussa ollut paikkaa (ks. Löytynyt: Naulakko ja sen frendit). Niissä voi roikuttaa espressopannuja ja paistinlastoja.

Allastaso tilattiin Hackmanilta (ks. Lähetyksiä ja tilauksia). Hackman oli ainoa löytämämme valmistaja, joka teki 3,5 metriä pitkiä tasoja yksityistalouksille. Tason toimitusaika oli lähes kuusi viikkoa, joten suurin osa remontin valmistumisen viivästymisestä menee tason odottamisen piikkiin. Kannatti kyllä odottaa, sillä lopputulos on näyttävä.

Tiskialtaiden määrä, koko ja paikka vaihtuivat suunnittelun edetessä useampaan otteeseen. Lopulta päädyimme siihen, että yksi iso allas on käytännöllisempi kuin kaksi pientä. Tämä on nyt myös osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Aiemmin uunipellit oli pestävä kylpyammeessa, mutta nyt ne mahtuvat tiskialtaaseen. Altaasta haluttiin mahdollisimman suorakulmainen, ja se jouduttiin tekemään erikoistilauksena käsityönä. Altaan syvyys, 20 cm, on käytössä juuri sopiva.

Toinen kätevä valinta on Hansgrohen hana, jossa on juoksuputken sisältä ulosvedettävä letku. Se helpottaa sekä astioiden että itse altaan huuhtelua. Alun perin olimme harkinneet toista hanaa, mutta se osoittautui tilaan liian korkeaksi (ks. Saanko esitellä: Hyväksytyt hanat). Tämä valinta on kuitenkin osoittautunut erittäin hyväksi.

Välitilan kaakelit ovat valkoiset 10 cm x 10 cm -kokoiset ja kiiltävät K-raudan peruslaatat. Niiden koko sattui olemaan juuri sopiva siihen, että asennus voitiin tehdä kokonaisilla laatoilla joka reunasta. Yläkaappeja tosin laskettiin muutama sentti alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta se ei haitannut.

Välitilan valaisimet ovat vanhat ja kunnostetut valurautaiset teollisuusvalaisimet, jotka on ostettu hollantilaisesta 360volt.com:ista.

Pistorasiat ovat pyöreää Renova-sarjaa kuten muissakin huoneissamme. Kitchen Aidin blenderi ja Aqvian hiilihapotuslaite saivat paikan tason päästä.

Paljon puhuttu ja suuritöinen ruokakomeromme ei sisältönsä puolesta varsinaisesti esittelyä kaipaisi, mutta koska siitä on ollut niin paljon puhetta (Ks. esim. Komeron paikka, Pölyn laskeutuessa, Laiska töitään latelee, Komeron verran lähempänä maalia ja Puuseppä kävi kylässä), on hauska näyttää se käytössä. Kaappiin mahtuu nyt kaikki kuiva-aineet, keittokirjat, viinilasit ja mikroaaltouuni, joka ei ole mikään huoneen kaunistus. Komeron sisältöä ja sen järjestystä varmasti vielä hienosäädetään. 

Vanhat lasiset kahvipurkit ovat erinomaiset kuiva-aineiden säilyttämisessä. Rouva T on kerännyt niitä helsinkiläisiltä kirppareilta ja kierrätyskeskuksista useamman vuoden ajan, ja kokoelmaa on ehtinyt kerääntyä jo kivasti. Kohokirjoittimella kirjoitetut tekstit tekevät purkkeihin hauskan nostalgisen lookin.

Keittiön toisella seinällä sijaitsevat jääkaapit. Toinen on ostettu kymmenen vuotta sitten, ja toinen löytyi vuosi sitten Huuto.netistä (ks. Nettihuutokauppa se on, joka kannattaa). Huuto.netistä on myös huoneen keskellä oleva vanha apteekintiski, josta tuli nyt keittiömme saareke. Siinä on useita pieniä vetolaatikoita ja hauskat liukuovet. Sipsipurkki jääkaapin päällä on muuten sama, jonka kuvasin kevättalvella kirpparilla Brooklynissä (ks. Brooklyn Flea).

Koska saareke on aiemmin ollut myymälän tiski, on se kaunis myös kääntöpuolelta, joten se sopii hyvin keskelle huonetta. Vipp-poljinroskikset ovat Rouva T:n kirpparilöytöjä. Patalapputeline on samoja Huuto.net-ostoksia kuin lieden taakse sijoitetut koukut.

Katossa roikkuu makea vanha teollisuusvalaisin, jossa on upea lasikupu. Valaisin on ostettu samasta 360volt.com:ista kuin välitilan valaisimet, ja ollakseen näin uniikki, pidän sen hieman päälle 300 euron hintaa varsin kohtuullisena.

Harkitsimme aiemmin sohva sijoittamista keittiön ikkunan alle, mutta totesimme, että se ei mahdu tilaan. Seuraavaksi ajattelimme sijoittaa siihen pienen klaffipöydän, joka on tällä hetkellä hoidossa Rouva T:n kollegalla, mutta nyt tulimme siitäkin toisiin ajatuksiin. Charles Eamesin RAR-keinutuoli, joka on tehty amerikkalaisesta julkisen tilan istuimesta, ja koiran punkka mahtuvat niin kätevästi tähän nurkkaan.

Ja hän kun seuraa niin mielellään, mitä keittiössä tapahtuu.

Keittiöremontti on siis nyt valmis, ja keittiötä on ehditty koekäyttää pari viikkoa. Varsinainen hyväksymistestaus tehtiin jouluna, ja kaikki testitapaukset menivät onnistuneesti läpi. Myös neljän ihmisen yhtäaikainen puuhailu saarekkeen ja työtason ääressä. 

Eipähän tämä hanke vieläkään ole ohi. Seuraavaksi pitäisi käydä vanhan keittiön kimppuun. Heti, kun saan vanhat alakaapit myytyä ja kaiken huoneeseen dumpatun rojun roudattua johonkin muualle. Katsellaan ensi vuonna…