Kun en kolmenkaan korjauspyynnön jälkeen saanut haluamiani muutoksia huonekortteihin enkä vastauksia esittämiini kysymyksiin, sovin projektipäällikön kanssa tapaamisen työmaalle perjantaiaamuksi. Näin saimme käytyä asiat läpi ilman turhauttavaa sähköpostipallottelua. Samassa yhteydessä huomautin hyvin napakasti siitä, että purkutyöt ovat alkaneet ja oviaukkojen ja kalusteiden suojauksia ei ole tehty lainkaan. Nyt kaikkien tavaroidemme päällä on jo ohut valkoinen pölykerros. Kerroin, että meille ei ole myöskään toimitettu luvattuja suojamuoveja, joihin huonekaluja ja esineitä voisi kääriä.

Palautteeni valui projektipäällikön teflonpinnalta suoraan alaspäin. Hän soitti välittömästi työnjohtajalle, joka ilmestyi viiden minuutin päästä paikalle suojauksista vastaavan työmiehen ja rakennesuunnittelijan kanssa.

Kukaan ei selvästikään tuntunut olevan millään tavalla pahoillaan tai vastuussa siitä, että suojauksia ei ollut tehty. Sen sijaan he keskittyivät naureskelemaan yhteen ääneen, miten pöly leviää joka tapauksessa kaikkialle muoveista ja vetoketjuovista huolimatta. Lisäksi he kertoivat, että ruokasaliin jättämämme jääkaappipakastimet ja piano pitäisi suojata muovilla ”vakuumiin”, ja oikeastaan ne pitäisi siirtää kokonaan pois tilasta. Kenellekään ei ollut kuitenkaan tullut mieleen ilmoittaa meille tästä aiemmin eikä myöskään siitä, että niiden suojaaminen on täysin meidän vastuullamme.

Suojauksista vastaava mies oli kyllä hyvin asiallinen, ja kävimme hänen kanssaan läpi, mitä aiomme tehdä viikonlopun aikana ja mihin oviin hänen kannattaa laittaa muovit saman tien. Sovimme myös eteisessä olevan antiikkikaapin suojaamisesta.

Siinä menikin sitten viikonlopun suunnitelmat vähän uusiksi. Kahden jääkaappipakastimen ja pianon siirtäminen olohuoneeseen, joka lähtökohtaisesti on jo täynnä tavaraa, ei ole ihan viiden minuutin juttu. Lisäksi 300 kg painava antiikkipiano ei liiku aivan itsekseen. 

Palasimme illalla asunnolle Rouva T:n kanssa, ja oli huojentavaa havaita, että suojaukset alkoivat nyt näyttää asiallisilta. Olohuoneen ja eteishallin väliin oli viritetty muoviseinä, jossa oli vetoketjuovi, ja makuuhuoneen ja ruokasalin oviin oli viritetty valmiiksi rimat, joihin voidaan tehdä vastaavat rakennelmat maanantaina. Eteisen antiikkikaappi oli suojattu hyvin huolellisesti kovalevyillä ja niillä oli paneloitu myös eteisen seinät.

Reilun tunnin tehokkaan organisoinnin jälkeen saimme olohuoneeseen lisää lattiatilaa ja vedimme jääkaappipakastimet huopien avulla huoneeseen tuomani kovalevyn päälle. Päällystimme jääkaapit urakoitsijan toimittamalla suojamuovilla ja teippasimme vielä muovin alareunan ilmastointiteipillä kovalevyyn.

Sen jälkeen jäljellä oli vielä pianon siirtäminen, ja epäilyksistämme huolimatta teimme sen rouva T:n kanssa kahdestaan. Asetimme reitille kovalevyjä, nostimme pianon pyörien alla olevilta alustoilta kovalevyn päälle ja rullasimme se pyörien avulla olohuoneen oviaukon kynnykselle asti. Kynnyksen kohdalla soitinta oli pakko nostaa jälleen, ja siinä vaiheessa ajattelin jo luovuttaa. Saimme kuitenkin vielä jostain voimia yrittää, ja lopulta piano oli olohuoneessa.

Tämän jälkeen tämä superpari oli kyllä viinikaapista löytämänsä Piper-Heidsieck Brut -samppanjansa ansainnut.