Ruisylläri

Pakkaamisen lomassa Rouva T päätti pyöräyttää uunillisen ruisreikäleipiä. Ei sillä, että nälkä olisi yllättänyt kesken kaiken, vaan rouva sulatti vahingossa kallisarvoisen leipäjuurensa.Luulimme sulattavamme rasiallisen kuhalientä, jonka olin pakastanut aiemmin ja josta olimme keittämässä kalakeittoa. Sulanutta juurta ei tietenkään voinut pakastaa uudelleen, joten se piti leipoa leiviksi. Muutaman päivän hapatuksen jälkeen taikina oli valmis, ja rouva nakkasi leivät uuniin. Lämmin leipä nautittiin hyvällä ruokahalulla Peltolan luomukirnuvoin kanssa. Kyllä jaksaa taas viikata kauluspaitoja laatikoihin. Taisipa olla muuten viimeinen leivonnainen, jonka kaasu-uunimme tässä taloudessa tuotti.