Kävimme tänään maaseutumarkkinoilla. Tai perinnepäivillä, kyläjuhlilla, you know. Hassunhauskoja kilpailuja (kettinginheittoa, perunankuorintaa, naulanlyöntiä), villasukkia myyviä mummoja, puoluetelttoja, eläkejärjestöjen kahvit ja vohvelit, pomppulinna, olutteltta… Hauskaa oli, ja poika katseli ympärilleen silmät pyöreänä.

Herra viuhahtelija kylämarkkinoilla.

Päivitin sitten naamakirjaan hassunhauskan stoorin aiheesta. Eräs vanha tuttavani oli kommentoinut että no mitä sie semmosissa teet, täällä kotikaupungin rokkifestareillahan sun pitäisi olla.

Piti oikein alkaa miettimään syitä, miksi en todella ole kyseisillä rokkifestareilla. Antakaahan kun läjäytän oikein listan.

• Mummo ja Ukki ovat Inarilla kalassa joten mulla ei olisi lapsenvahteja. Noh, toki festareiden ajankohta on ollut tiedossa jo pitkään että jos olisin jo ajat sitten päättänyt sinne haluta, niin varmasti hoitajakin olisi paikalla.
• Matkaa kotipitäjäni on rapiat 300 km. Näin töiden jo alettua viikonloppu olisi melkoisen raskas kaikille osapuolille.
• En halua, että lapseni, joka on juuri joutunut olemaan työviikon vuoksi päivät erossa minusta, ei näkisi minua viikonloppuna.
• Summa summarum: rokkifesterit ei vaan KIINNOSTA minua enää niin paljoa, että jaksaisin alkaa järjestelemään asioita niin paljon kun kyseinen keikka vaatisi. 
• Kun taas: maaseutumarkinoille voi lähteä ihan ex tempore: lukea aamulla netistä tapahtumasta ja ajaa hurauttaa paikalle, viipyä puolitoista tuntia ja lähteä kotiin päikkäriaikaan.

Lopputulema: olen niin tullut vanhaksi.

Milloin huomasit, että keski-ikäisyys koputtele ovella?