Saako siihen torkun?
Työpaikan vessan peilistä katseli tänä aamuna hyvin väsyneen näköinen äiti-ihminen. Poika on nimittäin herännyt tämän viikon joka jumalan aamu klo 05-05.30 välisenä aikana ja kieltäytynyt sen jälkeen nukkumasta. Äiti taas kieltäytyy nousemasta sängystä ennen kello kuutta, joten viimeiset puoli tuntia-tunti vietetään seuraavalla kaavalla: poika möyhii, potkii ja mönkii. Äiti yrittää nukahtaa. Poika mönkii äitin/isän viereen ja nukahtaa tai ainakin rauhoittuu ehkä viideksi minuutiksi. Äiti huokaisee helpotuksesta: ehkä saa vielä nukuttua. Sitten virtapiikki yllättää ja poika pomppaa taas kontilleen ja jatkaa määrätietoisesti vanhempiensa unen häiritsemistä. Kun aamutoimet on suoritettu ja edessä on mummolaan lähtö, poika on jo ihan poikki.
Nukkumaan mennään ihan normaalisti yhdeksän aikaan illalla. Tai siis poika menee, vanhemmat eivät edelleenkään ymmärrä että unitunteja voisi saada lisää jos ymmärtäisi viettää sitä laatuaikaa netin sijaan peiton alla.
Nukutaanko teillä myöhään? Voiko aamukukkumiselle tehdä jotain vai hoitaako syysaamujen pimeys homman kotiin?
(Vastausta odotellessa taidan käydä ostamassa kokista – pitäisiköhän viimein opetella juomaan kahvia?)
Ja pyöräkärry tuli. Oli muuten oma hommansa taas noihinkin perehtyminen: on kalliita ja hyviä, huonoja ja halpoja ja kaikkia siltä väliltä. Tuo hökötys löytyi Halpahallista hintaan 185 euroa, kahden lapsen kärry siis. Ihan toimiva kapistus, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi saanut olla yhden lapsen kärry eli kapeampi ja pienempi.