DIY sohvatarjotin / räntti lahjoista

Viimeisimmät vuodet elämästäni olen ollut maksimaalisen materiaalivastainen. En nauti yhtään tavara-lahjojen saamisesta, paitsi jos se on syötävää :). Myös tavara-lahjojen antaminen ihmisille, jotka elävät yltäkylläisyydessä tuntuu turhalta ja ahdistavalta. Miten ihminen voi arvostaa tavara-lahjaa jota hän ei tarvitse? Vai onko se arvostusta vain elettä kohtaan, eikä itse materialla ole merkitystä? Tuossa tilanteessa ihmistä voi muistaa hyvin vain kortilla, jotta hänelle jää jotain, jos se objekti itsessään luo ihmiselle assosiaation arvostuksesta ja välittämisestä? Itse säästeliäänä ja hieman tunnekylmänä ihmisenä minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää miksi tavaran saamisesta minulle pitäisi tulla positiivinen olo? (Jee nyt tuostakin Ilmarin vanhasta lampusta pitää päästä eroon…) Lahjojen antamisessa ongelmaksi tulee tarve, sillä en tahdo tekemäni tai ostamani lahjan lojuvan komeron perällä keräämässä pölyä. Tosin näin ajateltuna olen kääntänyt asian täysin itsekkääksi, enkä pysty näkemään lahjan saajan ilostunutta mieltä. Vai ilostuuko ihminen, jos en tunne häntä tarpeeksi syvällisesti, jotta osaisin ostaa/tehdä hänelle lahjan, jota hän oikeasti arvostaa?

Ratkaisu?

Kun minulla kertyy uuden työn ohessa enemmän rahaa voin käyttää sitä vapaammin vaikka kokemusten muodossa oleviin lahjoihin. Tehdä rakkaiden ihmisten kanssa jotain uutta ja jännää, jota kukaan meistä ei ole koskaan tehnyt. Näin pääsen eroon turhan roinan ostamisesta(jota en ole pitkään aikaan ostanut) ja saamme viettää ihana päivän perheen kesken. Tosin tämäkin toimii vain rakkaiden ihmisten kanssa, sillä en varmaankaan kavereille ostelisi kalliita elämyslahjoja vaikka siihen olisi varaakin. Viime vuosina kukaan ei ole järjestänyt synttäreitä, kun kaikilla on vain ”grilli juhlat”tai ”kahvi hetki” ystävien kanssa.

 

Sohvatarjotin

Viime jouluna tein kellarissa salaa Ankulle sohvatarjottimen, jollaisesta hän oli puhunut jo pidemmän aikaa. Utun ollessa taskukokoinen MicrobioticMan, katselimme elokuvia ja Star Trekkiä iltaisin ihmiskasassa. Samalla Ankku päivitteli kun ruokaa ei voi laittaa sylissä pidettävälle tarjoittimelle vaan sen paikka on tuolilla tai sohvalla. Katsoin netistä millaisia nämä tv:tarjottimet ovat. Ne oli hirveitä ja  aloin voida visuaalisesti pahoin. Samalla tein Utun syöttötuolia ja sen laminoitua selkätukea ja päätin laminoida samaan syssyyn Ankulle joululahjatarjottimen, jolta hän voi syödä, piirtää, säilyttää sielua tai käyttää läppäriä. Sohvatarjotin koostuu viidestä päällekkäin laminoidusta puusiivusta ja viidestä samanlaisesta stackistä liimattuna yhteen. Tarjotin on päällystetty ja pohjustettu vielä kerroksilla lastuja, jotka on liimattu vastakkaiseen suuntaan stackkien kanssa.

Tämä lahja oli toivottu ja samalla mukava omien puutyötaitojen kehittämisprojekti. Puun laminointi on hauskaa ja sen avulla voi tehdä uudenlaisia hienoja muotoja.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *