Onnellisuusprojekti

Ankku löysi Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti kirjastosta ja heitteli välillä ilmoille painavia ajatuksia, jotka lässähtivät lattialle. Mutta viettäessäni aikaa Utun kanssa lattialla leikkien, olivat aivoni sopivalla korkeudella ottaakseen valuvia painavia ajatuksia talteen. Nyysin opuksen juna-ystäväkseni. Nyt kirjan viimeiset sivut on kohta syöty ja oman projektin hahmottelu käynnistetty. Koska aika on valitettavasti kortilla ja vapaa-aikaa päivässä on aamu-Utuilun, työmatkan, työpäivän, kotimatkan ja ilta-Utuilun jälkeen kello seitsemästä kymmeneen on projekti suunniteltava tämän ympärille. Junamatkat voin käyttää opiskeluun, töissä tienaan jotta voin ostaa hilloa ja illat voin antaa projektille, Ankulle, liikunnalle ja kodin, sekä sosiaalisen elämän hoidolle. Viimeisin on myös sisällytetty projektiin, sillä olen huomannut etten kaipaa ihmiskontaktia, mutta nautin seurasta kun sitä on. Joten muutos sosiaalisempaan Teemuun on tiedossa.

Kuvailisin itseäni onnelliseksi ja iloiseksi, eläväiseksi ihmettelijäksi. Jos tämänhetkistä onnellisuuskerrointa pitäisi arvioida asteikolla nollasta kahteentoista, sanoisin sen olevan kymmenen ja puoli. Miksi sitten käyttää vähäistä aikaa filosofiseen aivopälätykseen? Tätä kirjoittaessa pienoinen haiku eksyi mieleeni…

If I won’t improve myself
The dream me can truly never be
the one that is me

Minä haluan olla paras versio itsestäni, multiversumin mahtavin minä ja vain minä voin antaa itselleni mahdollisuuden saavuttaa sen. Joten tämän helmikuun ajan projektin tavoitteena on ajatella positiivisemmin, innostua ja ottaa elämästä enemmän irti. Kuukauden kirjana on edelleen Onnellisuusprojekti. Miten pääsen positiivisempaan ajatteluun? Loin mieleeni pienen ajatuspoliisin, joka vartioi kaikkia ohikiitäviä ajatuksia. Ajatuspoliisi vie vääränkaltaiset ajatukset hiljaiselle hermoradalle ja kauniisti paloittelee niistä pahuuden pois, kunnes niitä ei enää muodostu. Samalla tavalla Lego elokuvan Unikitty hallitsee ajatuksiaan. Mielen voimalla voin hallita itseäni ja muuttaa minääni kohti tavoitetta / tuota abstraktiota joka on tuleva minä. Aikaa tämä vie varmasti paljon ja se miten maailmaa näkee on vaikea muuttaa, mutta uskon sen olevan matkan arvoinen seikkailu. Projektia voi myös ajatella lahjana tulevaisuuden Teemulle.

Miten tämä käytännössä toimii?

Yritän katsoa kaikkia tapahtumia monesta näkökulmasta ja keskittyä positiiviseen. Esim. aamuisin kun herään orgaanisen herätyskelloni ihanaan ääneen ja käyn sammuttamassa sen lämpimällä halilla. Tai kun hän ei halua tehdä mitään muuta kun olla sylissä, kun yritän tehdä ruokaa kaikille. Kaikissa asioissa on monia puolia joista voi ottaa pahaa oloa itseensä ja jakaa vitutusta kaikille lähipiirin ihmisille tai antaa negaatioiden olla omissa oloissaan ja olla välittämättä elämän pienistä potkuista. Toissa viikolla satoi melkein koko ajan ja kävellessäni sateessa kotiin ajattelin sitä ihanaa hetkeä, kun otan märän takin pois, kuivaan naaman ja vaihdan kuivat olopökät jalkaan ja halaan perhettä.

Mitä helmikuun jälkeen?

Maaliskuussa vietän oppimisen kuukautta ja koodaajana ajattelin ottaa haltuun uuden kielen. Kieli on tietenkin React Native, jota käyttäen näpyttelen maailmaan uuden sovelluksen kuukaudessa :). Kuukauteen kuuluu myös päivän sana osio, jossa joka päivä opettelen uuden Suomen kielen sanan, jota minun on pakko käyttää keskustelussa, tai sisällyttää blogitekstiin.

Kerron lisää, kunhan ajatukset luikertelevat oikeille paikoilleen ja onnellisuusprojekti kasvaa ::::) <= SPACEMONSTER

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *