Pojan alkutaival ei ollut ruusuinen, sillä hänellä todettiin wpw-oireyhtymä kaksiviikkoisena. Veimme hänet tietämättömyyttämme ensiapuun viimetingassa. Kauhun hetkiämme voi lukea täältä. 

Mutta tänään kun katson kuopustamme näen reippaan, hymyileväisen, lujatahtoisen, lähes ensimmäisen vuotensa jo selättäneen hurmaavan pienen miehen. Viimeksi kirjoitin hurmurimme 6kk kuulumisia, jotka löytyvät täältä.

R (kuopuksemme) on mitä sympaattisin persoona. Herkkä nauramaan ja herkkä itkemään. Pienen pieni ele saa hänet nauramaan suureen ääneen ja surullinen sävelmä jossain laulussa itkemään valtoimenaan.

R rakastaa kaikenlaista  mahdollista huomiota ja osaa myös kerjätä sitä. Hän on todella utelias ja touhukas. Paikoillaan hän ei malta pysyä kuin pieniä hetkiä kerrallaan. R on myös vilkas ja äänekäs, kuten siskonsakin.

R on mammanpoika. Roikkuu joka tilanteessa äitin helmoissa punteissa. 

R kiipeilee.. kaikkialle. Hän tulee myös alas varmoin liikkein jalat edellä. Jos eteisen portti jää auki, R on viivana portailla matkalla yläkertaan vekkulimainen virne kasvoillaan. 

R tyhjentää lelukopat suurieleisellä ”varokaa päitänne” heittelytekniikalla. Kuppien ja kippojen täyttäminen ihan millä vain käden ulottuvilla olevilla tavaroilla on kova juttu. 

R liikuttelee autoja pitkin lattioita päästellen samalla sellaiset pärinät, että lähellä olijat saavat kuolasuihkun päälleen. Usein auton tilalla käsissä tutkittavana on myös parittomia sukkia, jotka kulkeutuvat ympäri kotia.

R tykkää sotkea siskon leikit ja repiä tavaroita tämän kädestä. R osaa myös antaa tavaroita ja vaatia niitä itselleen.

R SYÖ! Ei itse lusikalla vaan käsillään varmoin ottein samalla kun minä syötän. Aiemmin mentiin alakäyrillä koko ajan, mutta nyt hänestä on kuoriutunut oikea kulinaristi, joten tyylillä ei niin väliä. 

R tahtoo ja ei tahdo. Hymypojan tittelistään huolimatta herra osaa kyllä ilmaista tahtonsa. Huitaisemalla lusikan kädestä, kiljumalla korvia viiltävästi, huitomalla käsiään, murisemalla tai repimällä toisten hiuksia..

R osaa olla oikea kiusankappale. Hymy huulillaan vahingoniloinen pilke silmäkulmassaan lähestyy ja ottaa kunnon tukon hiuksia pieneen kouraansa. Kieltäminen saa pojassa aikaan innostuksen ja hymyn. Ei kun uudelleen repimään.. ja uudelleen ja uudelleen. Uusi juttu on myös hampaiden testailu meidän kinttuihin. 

R ottaa askelia päivä päivältä enemmän ja varmemmin. Kontaten meno on niin vauhdikasta, että perässä saa välillä ihan juosta. Paikoillaan ei pysytä juuri ollenkaan.

R osaa sanoa muutaman sanan, kuten lamppa (lamppu), Kissssssi (kissa), äiti, shiishii (isi),  Lapa (pikku kummitus lapanen), vaava, tyttö, paappa (muumi), pippa (pippeli), tutti, tippu, heppa. Muuten sujuvasti juttelee höpöttelee omia omalla tyylillään.

R rakastaa kissoja. Meidän kissaa, kissoja kirjoissa, kissoja mainoksissa, lelukissoja, koiria, jotka ovat hänestä myös kissoja, kissojen maukumista ja jo itsessään sanaa kissa.

R ilahtuu vedestä. Kylvystä ja käsien pesusta. Pelkkä veden laskeminen saa joskus hymyn huulille. 

R on kovasti kiinnostunut ihmisen anatomiasta. Poikalasten vanhemmat ainakin luultavasti ymmärtävät mitä tarkoitan. 😀

R nukkuu ja ei nuku. Jonain yönä 12 tuntia katkeamatonta unta. Useasti kuitenkin herätään puolen tunnin välein itkeskelemään silmät ristissä vasten sängynlaitaa. Eroahdistus on alkanut helpottaa, mutta yhtäjaksoinen nukkuminen takkuaa. Lääkitys voi kyllä aiheuttaa unihäiriöitä.

R ottaa lääkkensä kolmesti päivässä. Se on hänelle arkinen asia siinä missä vaipanvaihtokin. 

R on tehnyt meistä parempia, vahvempia, vanhempia ja ihmisiä. Opettamut arvostamaan terveyttä ja elämää entistäkin enemmän.

Meidän perheessämme ei siis enää virallisesti ole muutaman viikon päästä vauvaa, vaan taapero. En edes haluaisi sanoa sitä ääneen. Ei vauvaa. Ainakaan toistaiseksi. Tai ikinä. Kuka tietää..