Viides luukku

Sinappihuntu on sialla yllä..

vaan ei vielä, vaikka 8 kilon lihan pala odottelee pakastimessa syöjiänsä. P siis osti jo sen omasta mielestään kaiketi tärkeimmän.

Aion olla tänään yltiöpositiivinen. IHANA PÄIVÄ.

Äiti tuli kahville (ja mullahan on siis ihan paras äiti), jonka jälkeen lähdimme siskolleni kyläilemään.

Näimme P:n kanssa kummityttömme hurjan kasvun samalla. Keskosena syntynyt, mutta nyt jo ihan vauvan kokoinen piipana. <3

Joulupukin konttiin tarkoitetut vaatteet menivät pikku prinsessalle jo etuajassa, sillä kovan spurtin ottaneella neidillä olisi muuten saattaneet jäädä vaatteet käyttämättä. Hyvä että vielä mahtuivat!

Ja mitä M saikaan! Siskoni, M:n kummitäti antoi oman lahjansa jo etukäteen vaihdossa. 

Olen sanonut useaan otteeseen P:lle, että kun M täyttää 1 ostamme hänelle lahjaksi nuken ja nukenvaunut.

Ostettavaksi jääkin ainoastaan nukke sillä:

 

 

 

Pikku M sekä äiti että iskä kiittävät maailman parhainta kummitätiä! Pidämme vaunuista hirmuisen paljon.

Loppuilta sitten luututtiinkin kyliä. 

Robinhood, Lidl, K-kauppa. 

Ja auto. Se vaan on helvetti parhautta!

Nyt kun pääsin vauhtiin niin mitähän muuta voisin hehkuttaa kaikkien lällyällölutumutupostaus-vihaajien päänsäryksi? Kaivakaa buranat lääkekaapin perukoilta jos ette kestä. Älkää vaan alkako mulle avautumaan.

Aaa..  uudet pulkat lähti robbarista matkaan. P:n likat pääsee oikeesti liukumaan mäkiä pitkin, eikä matelemaan. Vanhalla pulkalla se matelu olisi ollut lähempänä totuutta. 

Ja M kävi nukkumaan lähes ilman taistelua! Lennokas päivä sai pikku tinttaran tainnutettua.

Kuka väittikään että positiivisuus on perseestä? (Minä kenties useinkin?)

Tänään ei ole ollut laisinkaan Gary Busey fiilistä ja se on hitto oikeesti jo jotain!