Nyt riitti, syöttötuoliin kiitti!
Tässä vieläkin perunoista ja jauhelikkeesta ähkynä saan mukavan aasinsillan rakennettua, jonka ylittämällä pääsen itse aiheeseen.
Ruoka, syöminen, vauvan syöminen, syöttäminen, syöttämisväline.
Eli lautasella ruoka, on! Lusikka matkassa, on! Tyttö odottamassa syöttäjäänsa, kyllä! Mutta sitten..
Sitteri. Ei ei ei ei ja vielä tuhannesti EI.
Sitteri tuntuu itelleni tällä hetkellä niin rasittavalta kapistukselta.
Meillä ei tirri ole johonkin aikaan edes pahemmin oleillut kyseisessa kapistuksessa paitsi syödessään.
Lähes joka ikinen syöttö on etunojassa kikkailua ja armotonta pelleshowta. Huh tulee hiki kun ajatteleekin.
Ruokailuhuoneessa oleva syöttötuoli alkaa näyttää valossa kylpevältä pelastukselta siitä kävellessäni ohi syötettyäni M:n olohuoneessa siinäinhottavassakapistuksessajonkanimeäeihuvitamainita.
Viime neuvolakäynnillä jo hoin mielessäni hänen tutkiessaan tirriä siinä lattialla jumppamaton päällä ”pliis istuttamislupa”.
No.. arvatenkin toisin kävi. Täti totesi selässä olevan pyöreyttä, vaikka suojeluheijasteita olikin selvästi esillä.
Eihän siinä mitään.. itselläni ei ole mikään kiire lapseni kehityksen suhteen yleisesi katsottuna, mutta sitterissä keikkuminen on todella rassaavaa. Joka syöttäminen on ihan älytöntä puuhaa.
Ja tiedoksi sitten tähän ettei kukaan käsitä väärin niin ei mikään sotku minua voisi vähempää haitata, vaan se syömisasento ja muu sitterissä oleminen on niin naurettavaa, kun mielessä lapsella ainoastaan se, että ylös ylös, istumaan, istumaan.
Tuntuu että neuvolassa, tutuilla, sukulaisilla ym. kaikilla eri mielipiteet esimerkiksi juuri tuosta istuttamisesta.
Osa on sitä mieltä, että sitten vasta saa lasta laittaa syöttikseen tai muuten istumaan kun hän käy siihen itse. What? Minusta ainakin kuulostaa melko typerältä, sillä jotkut lapsethan eivät opi edes vielä lähelle vuodenkaan ikää itse käymään istumaan. Niin siinäkin tapauksessa eikö vielä lähelle yhden vanhaakaan saisi istuttaa?
Toiset taas luottavat ikään ja ovat sitä mieltä, että kun vauva tulee 6kk voi huoletta istuttaa. Tästä olen ehdottomasti eri mieltä, koska jotkut 6kk voivat olla todella vaavimaisia ja lötkeitä tapauksia.
Joidenkin mielestä tuoliin vaan huojumaan oli ikää mitä tahansa. Ei ei ei ei kuulosta yhtään hyvältä, selkäparkaa.
Neuvolan neuvo kuulosti ehdottomasti parhaimmalta, kun suojeluheijasteet esillä ja selkä suorana voi alkaa laittaa istumaan. Loogista.
Neuvolakäynnin jälkeen yhtenä päivänä tuossa jumppailin pienen kanssa lattialla ja ajattelin laittaa hänet hetkeksi eteeni istumaan jolloin hän voi nojata minuun ja tutkia niitä suojeluheijasteita.
Tirppanenhan yllätti! Nojasipa sitten eteenpäin ja siinähän se nappula istui omalla tyylillään ihan itse napaten vielä lelunsa edestään suuhunsa. Istuin hänen takanaan ja jalkani olivat sivuilla turvana, melko pitkään neiti siinä pysyi ennen kuin horjahti. Mietin, että olisikohan antanut sen niin sanotun ”luvan”, joka kuulostaa kyllä naurettavalta, sillä enhän minä kenenkään lupaa tarvitse. Ennemminkin voisi sanoa suositus.
No palatakseni tähän syöttämisasiaan kävimmepä puolilta päivin tirrikän kanssa lounastamaan tähän ärsytyskapistuseen.
No olihan se semmoista, hankalaa.
Sitten mie ajattelin että perkele sentään, otin lautasen mukaani ja vein sen ruokapöydälle.
Seuraavaksi hain M:n ja istutin hänet syöttötuoliin.
Neiti istui selkä suorana, nautti tuolissa istumisesta ja lounaan syöminen onnistui erittäin hyvin.
Toki sotkettiin ym. mutta asento oli hyvä ja syöminen sujuvaa.
Tajusin että minä olen se loppujen lopuksi jonka täytyy tehdä nämä omaa vauvaani koskevat päätökset.
Sillä hetkellä kun tyttö istui lattialla itse ja otti sivuille vastaan käsillään ettei kaadu mietin, että kyllä varmasti voisin lyhyen aikaa pitää ruokailun ajan syöttiksessä istumassa, mutten uskaltanut luottaa yhtään omaan arviointikykyyni.
Pari kertaa ennen neuvolakäyntiä olin laittanut pienen tuettuna tuoliin maistamaan omenaa ja kurkkua, mutta peräännyin kiltisti neuvolan arvion jälkeen.
Nyt kuitenkin olen tehnyt päätöksen, että meillä syödään ainakin yksi tai kaksi ateriaa päivässä istuen pöydän ääressä.
Pian sitteri joutaa varmasti varastoon, uutta arviointia odotellessa.. johon on reilu kuukausi vielä aikaa.
Saipa pieni harjoitella sormiruokailuakin, maissinaksu maistui lounaan päälle.
Tässä meidän tirppanen syöttötuolissa, lounaan ja päikkäreiden jälkeen vielä uudelleen syömässä välipalansa.
Hymy herkässä..
Oho äitillä on taas se ihmeellinen vempele kädessä, tuumpa vastaan..
Ja syliin maidoille.
Millaisia syöttötuolin käytön aloituskokemuksia muilla?